Ruokaa laitoin tänään helpoimman kautta, tämä on todellista pikaruokaa. Possunfileet kastikkeineen valmistuvat syömäkelpoisiksi vartissa, pakastekasvikset höyryttyvät lisukkeeksi siinä sivussa. Ei ole vaikeaa eikä kovin kallistakaan, arkiruokaa siis.

Tällä kertaa bravuurini timjamikermakastikkeen sijasta kokeilin jotakin erilaista, lopputuloksena juustoinen paprikakastike. Ainesten valintaan saattoi kenties vaikuttaa jääkaapissa nököttänyt puolikas Koskenlaskija-sulatejuustopaketti. Eli possupihvien paistamisen jälkeen paprikasuikaleita ja paria murskattua valkosipulinkynttä paistetaan pannulla voissa hetken aikaa, sekaan kaadetaan ensin puolikas kahden desin kuohukermapurkki ja joukkoon sulatellaan siivutettu puolikas koskenlaskijapaketti. Maustetaan basilikalla, mustapippurirouheella, chilillä ja suolalla, joukkoon sekoitellaan pikku hiljaa loppu kerma. Ja on hyvää.

Ohjeita löytyy netin syövereistä useita, joten lisäilen käyttämäni vain jos sitä joku kaipailee. Perusranskalaisella tyylillä mentiin kuitenkin ja lopputulos oli kyllä herkullinen – päältä rapea ja sisältä ihanan pehmeä. Makeaa mantelikeksiä tasapainottamaan vispasin suklaakreemin 70-prosenttisesta tummasta suklaasta ja pehmensin makua vielä hasselpähkinäjauheella. Nam nam!

Paistoin kaksi pellillistä vakaana aikomuksenani säästellä näitä jälkiruoaksi loppuviikon ajaksi, mutta mitä vielä. Yleensä makeaa vierastava mieskin tykästyi näihin ja herkut riittivätkin vain täksi päiväksi. Hups! Sokeriahan meillä oli tarkoitus vältellä… Oli vain liian vaivatonta ottaa vielä yksi. Jäin muuten koukkuun näiden tekemiseen, ihanaa näpertelyä ja loputtomasti väri- ja täytevaihtoehtoyhdistelmiä. Lisää tiedossa ehkä vielä tällä viikolla?

Jälkihuomautuksena mainittakoon, että edellisessä kirjoituksessa mainittu kangas oli kuin olikin vielä liikkeessä. Jipiii! Viikonloppuna siis verhoilupuuhiin, katsotaan mitä siitäkin seuraa.

Tänään opittua: Mittanauha on ystäväsi, mikäli sitä osaa käyttää. Ilmeisesti minä en osaa. Mittasin eilen nohevana vaimona tarvitsemani verhoilukankaan koon, vaikka yleensä moiset tylsät jutut lankeavatkin miehen tehtävälistalle. Tänään sitten Vallila Outletissa harmiteltiin oikein olan takaa kun liikkeen ainoa kivannäköinen neutraalinvaalea kangaspala oli harmittavaisesti nelisenkymmentä senttimetriä liian lyhyt. Jätettiin se siis ostamatta ja tultiin takaisin kotiin, jossa mies ihan vaan varmuuden vuoksi mittasi verhoiltavan kohdan uudestaan.

Lienee varmaan turhaa sanoa, että se ostamatta jäänyt pätkä olisi sittenkin riittänyt ihan mainiosti? No niin, hyvä minä. Maanantaina tai viimeistään tiistaina käydään sitten uudestaan katsomassa, olisiko Murphyn laista huolimatta palanen vielä liikkeessä. Sormet ristiin siihen asti.

Ihan ilman löytöjä ei outletista silti tarvinnut poistua. Poistopöydässä ollut, seitinohut ja pehmeä valoverhokangas riitti mittansa puolesta sentilleen, joten ostin loput kolmetoista metriä ja maksoin iloisesti koko satsista kolmekymppiä. Väri on luonnossa vähän vaaleampi, kittimäinen.

Ompelupuuhaa siis tiedossa, eipähän ainakaan käy aika pitkäksi jos vapaailtoja uhkaa jäädä. Ja uudella outlet-visiitillä voisi myös yrittää etsiskellä sopivanlaista kangasta Suureen Lampunvarjostinprojektiin. Haaveissa siintävät isot, ilmavat ja rönsyilevät varjostimet. Kaupoista ei vaan löydy, joten täytyy yrittää itse.

Maalauksen sijaan illan viihdykettä tarjotkoot kulhollinen jäätelöä ja mainio Big Bang Theory. Olen ihan koukussa!

Silti se eksyi aina hetkeksi käteeni OPI:n hyllyillä kun pohdin ja harkitsin. Mies oli jo useampaan kertaan kiikuttamassa sitä kassalle, mutta pysyin lujana. Päätin lopulta ostaa, jos saisin sen oikein houkuttelevaan hintaan.

Kun Beauty Babe sitten kauppasi Bling Dynastyä kynsilakkakirppiksellään, en enää epäröinyt. Tätä voinee varovaisesti kutsua harkituksi ostokseksi.

Ja onneksi ostin. Bling Dynasty ei ole mikään seinäruusun lakka, jollaisiksi luonnehtisin suurimman osan omistamistani harvoista kynsilakoista, vaan sovinnaisen räväkkä. Väri on jotakin kullan ja sinapinkeltaisen väliltä ja pikkuruiset hilehippuset tuovat yleisilmeeseen sitä blingiä. Tämä on kynsilakka sellaisiin tilanteisiin kun haluaa, että kynsiin kiinnitetään pikkuisen enemmän huomiota. Ja sopii niihin päiviin kun haluaa ilahduttaa itseään jollakin pienellä tavallisuudesta poikkeavalla.

Lakka on taattua OPI:n laatua. Sivellin on suuri, joten lakkaaminen käy nopeasti ja vaivattomasti tällaiselta kömpelykseltäkin. Raidoittumista en juurikaan huomaa. Bling Dynasty on lähes peittävä kahdella kerroksella, kynnen valkoinen osa kuultaa vain kevyesti läpi. Seuraavan kerran on kokeiltava tätä tumman cremelakan päällä. Miksei vaaleankin.

Eikä tätä tarvitse säästellä pelkkään juhlimiseen. Yhdistelin Bling Dynastyn tänään valkoiseen paitaan, tummiin farkkuihin ja vaaleanruskeaan pikkulaukkuun, eikä olo ollut yhtään hassu. Tavallinen tyyli, pienellä poikkeuksella.

Lakkailin tosin vasta töiden jälkeen, ihan niin rohkea en sentään ole.

Vaaleansininen, turkoosiin taittava väri ei näytä kuvassa ollenkaan itseltään. Seinä on luonnossa paljon raikkaamman värinen.

Eteinen alkaa siis pikku hiljaa valmistua, enää pitäisi löytää aikaa kenkähyllykön maalaukseen ja lampunvarjostimen verhoiluun (ja jalkalistojen maalaukseen). Ehkä ensi viikonloppuna?

Makeaa reseptiä tällä kertaa. Tätä piirakkaa olen tehnyt jo kahdesti, mutta kummallakin kerralla olen onnistunut ottamaan siitä vain huonoja kuvia. Ensimmäinen piirakka syötiin juhannuksena joskus kahden aikaan aamuyöstä (kuvamateriaali hyvin epäselvää, piirakka hyvää) ja tämäkin melkein katosi parempiin suihin ennen kun hoksasin ottaa kuvaa. No, ehkä ensi kerralla sitten, koska tätä tehdään taatusti vielä uudestaankin.

Kuva ei kerro koko totuutta, tämä on oikeasti todella maukasta! Sitruunan ansiosta maku on raikas, joten piiras sopii mainiosti raskaammankin ruokailun makeaksi päätökseksi – näin se toimi ainakin meillä juhannuksena.

3 dl grahamkeksimuruja
3 rkl voisulaa
1 tl suolaa

2 dl turkkilaista jogurttia
200g sitruunatuorejuustoa
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 dl sokeria
1 muna
2 tl vaniljasokeria
3 rkl lemon curd -tahnaa

Sekoittele pohjan ainekset keskenään, painele keskikokoisen irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin vetäytymään hetkeksi. Vatkaa täytteen ainekset sekaisin lukuun ottamatta lemon curdia, kaada täyte vuokaan. Notkista lemon curd ja levitä se lusikalla spiraaliksi täytteen päälle. Sekoita hyvin kevyesti täytteen sekaan, mutta jätä spiraalin muoto kuitenkin näkyviin. Paista 175 asteessa vajaa tunti riippuen uunista, kuitenkin kunnes täyte on hyytynyt. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin tunnin ajan ennen tarjoilua, parhaimmillaan piiras on mielestäni seuraavana päivänä.

Helsingin yö kutsuu jälleen, huomenna saisi tosin olla vähän viileämpää. Pintaremonttiin on löytynyt totaalikyllästymisen jälkeen uutta virettä ja pari ideaa suorastaan vaatii toteuttamista. Niistä kenties lisää myöhemmin, kunhan tekemisen makuun vaan päästään.

2 dl smetanaa
2 dl turkkilaista jogurttia (tai vaihtoehtoisesti kermaviiliä)
200-300 g kuorittuja katkarapuja
1 pieni silputtu sipuli
vapaavalintainen määrä puristettuja valkosipulinkynsiä
suolaa, pippuria, tilliä, sitruunamehua, chiliä maun mukaan

Sekoita ainekset keskenään kulhossa, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin vetäytymään ainakin puoleksi tunniksi. Tarjoa perunaruokien (erityisesti uuniperunan), höyrytettyjen kasvisten tai vaikkapa raastesalaatin kanssa. Sopii myös voileivän täytteeksi.

Huomenna on tiedossa vapaapäivä töistä, eikä sen kummemmin mitään suunnitelmia – eli aivan niin kuin pitää ollakin. Voisin tosin hakea vihdoinkin sen uuden tarran opiskelijakorttiin ja vilkaista pitkästä aikaa mitä gradulle kuuluu. Hirvittää jo valmiiksi.

Ensiksi täytyi kuitenkin suorittaa pieniä hankintoja, sillä ruokakaapin sisältöön ei aiemmin ole kuulunut muun muassa kiinalaista etikkaa. Onneksi Hakaniemestä löytyy mainio Oriental Supermarket, josta löytää lähes mitä tahansa itämaisten reseptien aineksia, eivätkä hinnat tosiaankaan ole esteenä uusien juttujen kokeilemiselle. Erityishuomiota vielä ihanan ystävällisestä palvelusta.

Illalla ryhdyin tuumasta toimeen ja kokkaamaan. Korvasin tosin purjon suikaloidulla sipulilla, mutta muuten mentiin samoin aineksin kuin reseptissäkin. Wokkipannun puuttuessa valurautainen paistinpannu tuntui toimivan hyvänä korvikkeena, mutta eiköhän se wokki hankita jossakin vaiheessa meillekin.

Ohjetta en lähde kirjoittelemaan, koska se Yanin blogista jo löytyykin. Lisukkeeksi keitin riisiä ja hyvää oli! Annoksesta riittää riiseineen ainakin neljälle nälkäiselle, meillä tätä jäi reilusti vielä seuraavalle päivälle.

Nämä pienet munakkaat ovat pelastaneet kiireisen aamun jo monta kertaa ja parin tällaisen avulla nälkä pysyy loitolla lounasaikaan asti. Ainekset sekoittaa nopeasti yhteen ja herkkupalat paistuvat muffinipellillä uunissa vajaassa vartissa – eli suurin piirtein siinä ajassa mikä itseltäni menee aamulla pukeutumiseen ja meikkaamiseen. Ja jos oikein ovela tahtoo olla, raastaa juuston ja pilkkoo sipulin sun muut täyteainekset jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin.

Kuuteen pieneen munakkaaseen tarvitset:

2-3 munaa
1 dl kuohukermaa
2 dl juustoraastetta
haluamiasi täytteitä, esimerkiksi kinkkusuikaleita, silputtua tomaattia, sipulia, paprikasuikaleita, pekoninmuruja…
pippuria, suolaa, oreganoa, basilikaa

Sekoittele täytteet sekaisin ja paista kuuden muffinin pellillä 200 asteessa 15 minuuttia. Syö saman tien tai ota vaikkapa mukaan lounasevääksi. Yhden suuren munakkaan saat tuplaamalla ainekset ja käyttämällä paistamiseen tasapohjaista sileäreunaista kakkuvuokaa, tarkista tällöin paistoaikaa.

Vaikka keittiössä puuhastelu on ollut kesähelteellä urheiluun verrattavissa olevaa ahkerointia, olen silti saanut aikaan muutakin kuin jäätelöannoksia. Viimeisin leivontainnostus on ollut tämä suklaakakkuresepti: miehen kanssa ollaan syöty parin viikon säteellä jo kuutta erilaista variaatiota ja huomenna taidan tehdä jälleen yhden… Kakku on nopeatekoinen, onnistuu varmasti ja muuntuu moneksi, maistuu lämpimänä vaikkapa vaniljajäätelön kera, mutta on mielestäni parhaimmillaan seuraavana päivänä. Tärkein onnistumisen ainesosa on laadukas tumma suklaa, joten satsaa siihen.

100g tummaa suklaata (70-86%)
100g voita
4 rkl sokeria
1/2 dl kuohukermaa
4 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja

Sulata voi, lisää loppuvaiheessa tumma suklaa palasina voin sekaan sulamaan. Sekoita joukkoon sokeri ja kuohukerma, jäähdyttele seosta hetkinen. Vatkaa sekaan munat yksi kerrallaan. Lisää lopuksi joukkoon vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista n. 15 minuuttia 200 asteessa, jos tahdot mudcaken tapaisen pehmeän keskustan, vähennä muutama minuutti pois paistoajasta.

Perusreseptiä voi varioida vaikkapa pähkinärouheella, kahvitilkalla tai kostuttamalla valmis kakku liköörillä tai konjakilla. Kuvan kakkuun lisäsin perusohjeeseen desin hasselpähkinäjauhetta ja jauhotin vuoan myös sillä. Mielikuvitus on rajana!