valinnan vaikeutta

Olen jo pitkään pähkäillyt minkä käsityöprojektin ottaisin seuraavaksi prioriteetikseni. Tähän mennessä toimintasuunnitelma on koostunut langan haalinnasta ja työn aloittamisesta, mutta harvemmin olen jatkanut yhtä ja samaa työtä valmiiksi asti ilman keskeytyksiä. Tämän seurauksena aloitettuja neuletöitä löytyy noin kymmenisen kappaletta, kaikki hieman eri vaiheissa. Isän sukat tuntuivat olevan poikkeus, sen aikana en neulonut muuta. Toisaalta viime aikoina olen muutenkin neulonut vähemmän, ikävä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen.



Tämä sukanalku pääsi puikoille tänään, en oikeastaan ole varma aionko jatkaa sitä valmiiksi sukaksi asti, aika näyttää. En oikein tiedä mitä haluaisin neuloa juuri nyt. Tarvitsisin ensiksikin pipon, johon lanka on ollut valmiina jo puoli vuotta ja monta aloitusyritystä on tehty, en vain ole pitänyt yhdestäkään. Kaulahuivin ja käsineiden kanssa sama juttu, se jokin puuttuu. Inspiraatio todennäköisesti.

Luonnostelin maalausta, jota voisin yrittää toteuttaa ensi viikolla. Tilanpuute hieman vaikeuttaa spontaaneja yrityksiä lähteä maalaamaan, joten sille on aina suunniteltava jokin aika. Onneksi neulominen on sentään helpompaa, pieni kudin kulkee näppärästi mukana ja silloin tällöin vapautuu vähän aikaa minkä voi käyttää siihen. Esimerkiksi lukemisen ohella voi neuloa jotakin, mikä ei vaadi täydellistä keskittymistä.

Siitä puheenollen, Rebekka on luettu - hyvin mielenkiintoinen lukuelämys. Kirjahan on jo aika vanha, minkä huomaa jo kertomuksen tyylistä, mutta se toimii kirjan eduksi. Ainoa asia, mikä saattaa hieman ärsyttää nykylukijaa voi olla tuo kuvailemisen runsaus; kirjassa maalaillaan hyvin lyyrillisin sanankääntein miltä jokin näytti, mitä kertojaminä tunsi ja yllättävän usein kertojaminä upposi omiin mielikuvituspohdintoihinsa. Minua se ei ärsyttänyt, viehätti vain.

Nyt uuden kirjan pariin hetkeksi ja sitten nukkumaan. Kenties huomenna seuraava projekti on jo selvillä.