loppusuoralla

Kaulahuivin koukuttelu alkaa olla voiton puolella - enää muutama rivi ja sitten voinkin jo päätellä onko huivi onnistunut vai pitääkö sille vielä tehdä jotakin. Tummahan se on, mutta toivon silti insinöörin pitävän siitä. Jos ei pidä niin ei sekään maailmaa kaada, kyllä kaikelle aina joku käyttö löytyy. Jos ei muuta niin pidän sitä itse sitten keväämmällä.



Virkkaaminen on sopivan yksinkertaista ja tasaista puuhaa tällaisille päiville, joina mieli ei taivu kovin monimutkaisiin suorituksiin. Tänään on iltavuoro, joten pääsen kotiin vasta myöhemmin, ennen töitä yritän ehtiä käymään salilla. Huomennakin pitäisi vielä jaksaa puurtaa, onneksi sitten on vähän vapaata. Ehkä ehtisin laittamaan joitakin opiskeluasioita kuntoon, tietäisin paremmin tilanteeni ensi syksyä ajatellen, jolloin olen pitkästä aikaa jälleen päätoiminen opiskelija. Ellei mitään radikaalia ehdi tapahtua sitä ennen.

Ulkona paistaa kaunis talviaurinko, taidankin ottaa muutaman tunnin rennosti ennen salille menoa ja töitä. Stressi on turhaa.