hiljaisuuden jälkeen

Pidin pienen tauon bloggaamisesta. Tämä poissaoloni selittyy sillä, että pidin noin viikon mittaisen käsityöpaussin. Olen huomannut, että pieni tauko on paikallaan kun käsitöiden tekemisestä alkaa muodostua velvollisuus kivan puuhastelun sijaan. Ei minua kukaan muu velvoita kuin minä itse, mutta olenkin sen verran armoton aikatauluttaja ja vapaapäivien tulosvastuusuunnittelija, että paussi teki ihan hyvää.

Nyt kun into on taas löydetty, otin härkää sarvista ja purin insinöörin kaulahuivin. Sen, joka oli sittenkin liian lyhyt. Tekeillä on uusi (ja taatusti pidempi) versio:



Alku ei ole vielä hääppöinen, mutta kyllä se tuosta vielä iloksi muuttuu. Minun onnekseni ilmat ovat olleet vielä niin kylmiä, ettei ohuempi kaulahuivi olisi vielä ollut edes tarpeellinen. Ehdin mainiosti valmiiksi yhdessä kevään tulon kanssa.

Mitä sitten olen puuhaillut kun käsityöt ovat olleet kiellettyjen listalla? Ensinnäkin kokkaillut. Viikonlopuiksi meille on muodostunut ihan tavaksi laitella tavallista monimutkaisempaa ja hienostuneempaa ruokaa, vastapainona arkena valmistuville helpoille ja nopeille ruoille - jotka kaiken lisäksi syödään tässä päässä yksin. Mikä olisikaan rentouttavampaa, kuin ajan kanssa valmistettu mielikuvituksekas ateria, taustalla rauhallista musiikkia ja kynttilänvaloa... Ja tietenkin loistavaa seuraa. Unohdan yleensä jopa sen, että viikonloput ovat olleet viime aikoina varsin työpainotteisia.

Viikolla olen maalaillut hiukan. En sellaista, mitä kehtaisin täällä esitellä - ainakaan vielä. Taidot ovat vielä hakusessa, mutta jonkinlaista edistymistä olisin havaitsevinani. En tiedä miksi, mutta harmistun omaan osaamattomuuteeni hieman harvemmin. Tiedostan sen kyllä, mutten ota sitä niin raskaasti - ehkä olen kasvamassa hieman aikuisemmaksi tai sitten alan pikku hiljaa tyytyä kohtalooni. Noh, ehkä seuraus on syytä tärkeämpää tässä asiassa.

Nyt jälleen kaulahuivin pariin...