helteen äärellä

Kirjoitin viimeksi toukokuussa ja nyt on jo heinäkuu! Kuinka voi lähes täysin unohtaa jonkin osan elämästään, ja kuinka siihen palaaminen vaikeutuukaan ajan kuluessa. Tietenkin ajattelin kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta kynnys siihen kasvoi koko ajan; en ole tehnyt käsitöitä, saati taidetta, en ole ostanut uutta lankaa enkä edes haaveillut sellaisesta. Olenko antanut periksi?

Käsityöharrastukseni, kuten muutkin harrastukseni, on pitkälti jaksottaista. Saan inspiraation ja lennokkaan innon tehdä useita asioita kerralla, kunnes jossakin vaiheessa innostuksen huippu on ohi ja kiinnostukseni laantuu, kunnes se vaipuu ikään kuin talviunille. Tällä hetkellä odotan uutta kipinää, ja sen varalta katselen ja keräilen käsityöohjeita varastoon. Lankaa en hamstraa enempää, sillä muistan aiemmin tekemäni sopimuksen insinöörin kanssa. Annettu lupaus on pidettävä.

Mitä sitten olen tehnyt? Tällä hetkellä elämään mahtuu työ sekä opiskelu, muulle liikenee varsin vähän aikaa. Kesästä yritän nauttia niin paljon kuin voin, viikonloppuisin minä ja insinööri oleilemmekin sisätiloissa vain harvoin. Olen myös alkanut valokuvata enemmän, vaikka kuvaamistani voi parhaimmillaankin kutsua vain näpsimiseksi. Kenties kesä on myös jonkinlaisen luovan kriisin aikaa; pääni pursuilee ideanhäntiä, joista on kuitenkin niin kovin vaikea napata kiinni. Rooma-kuvat pitäisi editoida ja järjestää albumiksi, www-sivut tehdä valmiiksi, mutta alkusysäys puuttuu. Toivon sen tulevan pian.