sittenkin jotakin

Koneeseeni oli mitä luultavimmin pesiytynyt virus, joka lopulta aiheutti käyttöjärjestelmän jumiutumisen. Kaverin uurastuksen ansiosta puhdistettu kone palaa huomenissa takaisin kotiinsa, onneksi tiedostoineen päivineen (etten sentään aivan kaikkea joutunut jälleen kerran menettämään), onnellisesta lopputuloksesta kuuluu kaikki kiitos ja kunnia ystävälleni. :)

Jottei blogin sisältö koostuisi pelkistä selittelyistä ja pohdinnoista, näytän mitä sentään olen saanut keväällä valmiiksi:



Aivan, sanoin keväällä, sillä huivi oli mukana jo Rooman matkalla. Ja ei, en aio näyttää niitä kuvia, joissa huivi on käytössä. Pelkkä huivi saa nyt riittää... Huivi on Stephanien Snowdrop Shawl ja lanka vaaleanpunaista Grignascon Merinosilkiä. Puikkokoko oli taisi olla kakkonen, ahdistavan pieni joka tapauksessa. Mutta huivi on ihanan kevyt ja ilmava, siis sovelias kesällä pidettäväksi.

Tuon huivin jälkeen olen neulonut sukkaparin 7 veljeksestä (Novitan langoista eroon -projektini jatkuu hiljalleen), kärjestä ylöspäin vaihteen vuoksi. Harjoittelen ensin ihan perussukkia tällä tyylillä, kunnes koen voivani siirtyä pitsikuvioisiin malleihin. Kesän Knittyssä oli ainakin yhdet ihanat tällä tapaa neulotut sukat ja omissa arkistoissani on parikin sellaista ohjetta jotka täytyy toteuttaa. Mutta uudet mallit vaatisivat tietenkin uutta lankaa, joten elättelen haavetta ihanasta käsin värjätystä langasta vaikkapa jostakin...

Totta puhuakseni tiedostan kyllä sen, että suunnitelmissa olevan uuden ulkomaanmatkan vuoksi tämä talous on ainakin jonkinlaisella säästökuurilla. Mutta saahan sitä haaveilla. Langastakin.

Etten vallan unohtaisi, mainitsen lopuksi, että täälläkin on ollut suunnitelmissa kokeilla jossakin vaiheessa langan värjäämistä Kool Aid -jauheella. Kaverini aurinkoisesta Kaliforniasta uhkasi lähettää minulle muutaman pussin. Häntä huvitti suunnattomasti ajatus siitä, ettei mehua suinkaan juotaisi vaan siinä liotettaisiin lankaa...