valmiina lähtöön

Lontoo kutsuu heti syyskuun alussa, toivottavasti tilanne siellä rauhoittuu ennen sitä. Odotan kuitenkin matkaa kovasti, erityisesti tätä. Viime kerrasta on vierähtänyt jo viisi vuotta ja mikä parempi tapa juhlistaa 20:ttä juhlavuotta kuin mennä paikan päälle katsomaan?

Lontooseen ei kuitenkaan voi lähteä ilman asianmukaisia asusteita. Siksipä ryhdyin neulomaan jo niin monen tekemää Flower Basket -hartiahuivia, mikä osoittautui varsin mukavaksi työksi. Mallikerrat olivat varsin helppoja, olematta kuitenkaan tylsiä. Edes nurjan puolen neulominen ei aivan ehtinyt uuvuttaa - tosin saattaisin olla toista mieltä mikäli olisin tehnyt huivista vielä isomman.



Kuvassa huivi on suurin piirtein puolessa välissä, parin päivän uurastuksen jälkeen. Mietin, sattuiko puikko- ja lankavalintani kohdalleen, mutta Lappiksen kauniin huivin vakuuttamana päätin valintojeni olevan kohdillaan.



Tänään päättelin nuo reilusti yli neljäsataa silmukkaa, ja tuloksena oleva mytty ei näyttänyt kummoiselta. Blogeista näkyi kyllä kuinka kaunista jälkeä kunnon pingotus saa huivissa aikaan, joten silitysrautaan tarttumisen sijasta (kyllä, joskus en malta pingottaa vaan käytän rautaa ja suihkepulloa) pingotin huivin sängylle ja varoin seuraavien neljän tunnin aikana tarkasti, ettei kissa hyppäisi sinne tekemään huiville pahojaan.

Neljän tunnin jälkeen otin nuppineulat pois, palkitsin itseni kolmella Fazerinan irish cream -suklaakonvehdilla (nam) ja ihastelimme yhdessä kissan kanssa lopputulosta:



Olen niin tyytyväinen, huivi onnistui yli odotusten! Lanka oli loistovalinta ja puikkokokokin sopiva, pingotuksen ansiosta huivista tuli ihanan ilmava ja kevyt. Tällaista ajattelinkin teatteria varten.



Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 100g eli kaksi vyyhteä
Puikot: 4mm
Ohje: Evelyn A. Clarkin Flower Basket Shawl

Seuraavaksi palaan takaisin orkideasukkien kimppuun, mutta mieleni tekisi tehdä pian toinenkin pitsihuivi. Olenkin hieman pohtinut Särmän Pavonista...