toimintasuunnitelmaa

Kuten arvelinkin, ei viikonloppuun kerta kaikkiaan mahtunut muuta kuin töitä ja insinööri. Vaikka jouduinkin viettämään aikaa töissä osan lauantai- ja sunnuntaipäivistä, mahtui viikonloppuun toki muutakin: ruoanlaittoa, elokuvan katselua, viininmaistelua kaverin luona ja jopa pieni eväsretki. Ja kun kävelin jäällä upeassa auringonvalossa katsellen kaunista maisemaa, ajattelin jälleen kuinka onnellinen olenkaan.

Tällä viikolla vapaata aikaa on poikkeuksellisesti enemmän kuin tavallisesti, siksipä luulenkin saavani jotakin aikaan. Sukka on edelleen tällaisessa vaiheessa:



Luulen kuitenkin ensimmäisen sukan valmistuvan pian, sillä mallineule on jokseenkin jo opittu ja loppu onkin perussukan tekemistä. Toivottavasti into riittää toiseen sukkaan niin, että saan ne mahdollisimman pian matkalle uutta kotia kohti. Ja samalla pääsen itse muiden neuleiden kimppuun.

Hahmottelemani maalaus on edelleen vaiheessa, olen alustavasti ajatellut työstäväni sitä huomenna, mikäli mieliala vain on suotuisa maalaamista ajatellen. Lopun maanantai-iltaa ajattelin viettää kirjan ja tuon ylläolevan sukan parissa...

määrän pienenemisen sijasta...

Niin. Kävin eilen Ilo-puodissa kurkkaamassa, olisiko myynnissä Colinetten Point 5:a. Ei ollut enää, mutta kaikenlaista muuta ihanaa löytyi kyllä. Lankavarastoni karttui siis muutamalla lisäkerällä:



Kaksi päällimmäistä vyyhtiä ovat Ilosta, Chileläistä Magallanes-lankaa. Kaksi alempaa ovat täydennyskeriä Menitasta sukka- ja lapasprojekteihin, jotka ovat toistaiseksi odottamassa inspiraatiota. Innoitus kun on löytänyt uuden kohteen:



En purkanut alkua vaan jatkoin ja kivalta vaikuttaa. Niinkin kivalta itseasiassa, että taidan tehdä itselleni seuraavaksi samanlaiset. Tiedän jo, kenelle sukat annan ja se puolestaan motivoi jatkamaan. Malli on Sheri's Lace, helpohkoa ja silti mukavaa tehdä. Puikkokoko on tuskallisen pieni, mutta vielä sekään ei ole saanut minua tuskastumaan ja heittämään työtä nurkkaan. Ehkäpä siksi, että haluan nähdä sukat mahdollisimman pian valmiina.

valinnan vaikeutta

Olen jo pitkään pähkäillyt minkä käsityöprojektin ottaisin seuraavaksi prioriteetikseni. Tähän mennessä toimintasuunnitelma on koostunut langan haalinnasta ja työn aloittamisesta, mutta harvemmin olen jatkanut yhtä ja samaa työtä valmiiksi asti ilman keskeytyksiä. Tämän seurauksena aloitettuja neuletöitä löytyy noin kymmenisen kappaletta, kaikki hieman eri vaiheissa. Isän sukat tuntuivat olevan poikkeus, sen aikana en neulonut muuta. Toisaalta viime aikoina olen muutenkin neulonut vähemmän, ikävä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen.



Tämä sukanalku pääsi puikoille tänään, en oikeastaan ole varma aionko jatkaa sitä valmiiksi sukaksi asti, aika näyttää. En oikein tiedä mitä haluaisin neuloa juuri nyt. Tarvitsisin ensiksikin pipon, johon lanka on ollut valmiina jo puoli vuotta ja monta aloitusyritystä on tehty, en vain ole pitänyt yhdestäkään. Kaulahuivin ja käsineiden kanssa sama juttu, se jokin puuttuu. Inspiraatio todennäköisesti.

Luonnostelin maalausta, jota voisin yrittää toteuttaa ensi viikolla. Tilanpuute hieman vaikeuttaa spontaaneja yrityksiä lähteä maalaamaan, joten sille on aina suunniteltava jokin aika. Onneksi neulominen on sentään helpompaa, pieni kudin kulkee näppärästi mukana ja silloin tällöin vapautuu vähän aikaa minkä voi käyttää siihen. Esimerkiksi lukemisen ohella voi neuloa jotakin, mikä ei vaadi täydellistä keskittymistä.

Siitä puheenollen, Rebekka on luettu - hyvin mielenkiintoinen lukuelämys. Kirjahan on jo aika vanha, minkä huomaa jo kertomuksen tyylistä, mutta se toimii kirjan eduksi. Ainoa asia, mikä saattaa hieman ärsyttää nykylukijaa voi olla tuo kuvailemisen runsaus; kirjassa maalaillaan hyvin lyyrillisin sanankääntein miltä jokin näytti, mitä kertojaminä tunsi ja yllättävän usein kertojaminä upposi omiin mielikuvituspohdintoihinsa. Minua se ei ärsyttänyt, viehätti vain.

Nyt uuden kirjan pariin hetkeksi ja sitten nukkumaan. Kenties huomenna seuraava projekti on jo selvillä.

viikonlopun jäljiltä

Insinööri kävi kotona, joten ei liene yllättävää ettei viikonlopun aikana paljoa neulottu tai piirretty. Ainoa lankaan etäisesti liittyvä askare oli tuon tilaamani sukkalankavyyhdin keriminen, kaksi muuta saivat edelleen jäädä odottamaan.

Aistienpalvontaa harjoitettiin ruoanlaiton yhteydessä sekä viinin ja juustojen kera. Vaikken aiemmin välittänyt lainkaan viineistä, on meille muodostunut melkeinpä tavaksi ostaa pullo hyvää punaviiniä ja sen seuraksi sopivia juustoja nautittavaksi kotona kahdestaan. Liekö tylsistymisen merkki, mutta tämä on ainakin minusta nautittavampi tapa viettää iltaa kuin tupakansavuisessa baarissa huutaen.

Insinööri poistui pari tuntia sitten, joten tuumasta toimeen:



Isän sukat ovat vihdoinkin valmiit, malli on tuo perinteisistä perinteisin ja lankakin taitaa olla Suomessa yleisin. Mutta ovat jalkaan sopivat ja lämpimät, toivottavasti tulevat tarpeeseen. Raidoitus on melko hullunkurinen, mutta läpeensä raidallisia sukkia en isälleni oikein osannut kuvitella, joten päädyin tällaiseen.

Pitäisi päättää seuraava projekti, mutta tällä hetkellä ajatus ei taivu sellaiseen. Tyytynen lämmittämään kupin kaakaota ja lukemaan lisää Rebekkaa... Onnistuin jälleen löytämään sellaisen kirjan, jota en millään tahtoisi jättää kesken. Toivottavasti auttaisi nukahtamaan, nyt on jälleen nukuttava yksin ensi viikonloppua odotellessa.

terve sielu terveessä ruumiissa

Tuskallisen kylmästä ilmasta huolimatta vapaapäivää ei sovi viettää pelkästään kotona: siispä aamupalan jälkeen salille pariksi tunniksi viihtymään. Insinööri tiesi mistä puhui kun kertoi, miten hyvältä olo tuntuu treenin jälkeen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olo on aivan mahtava ja sen lisäksi tuntuu, että on saanut jotakin tänään aikaan.

Kauniista auringonpaisteesta oli kuitenkin vaikeaa nauttia kun kylmyys iski vasten kasvoja. Yksi Helsingin huonoista puolista on tuuli: koko ajan tuntuu tuulevan vastaan, vaikka jonnekin kääntyisikin. Kesällä tuuli on toki tervetullut, kylmällä ei. Enkä taida olla yksin mielipiteeni kanssa, tänään joka ainoassa käymässäni keskustelussa on päivitelty säätä. Miksei tämä pakkanen voinut olla jouluna?

Loppupäivä onkin kulunut sisätiloissa, lähinnä eri projekteja päivitellen ja esimerkiksi tämän blogin ulkoasua muokaten. Niin ja piirtäen.



Piirustus- ja maalaustaito unohtuu nopeasti, mikäli sitä ei harjoita. Olen huomannut, kuinka paljon hankalampaa on saada mittasuhteet kohdilleen mikäli ei ole vähään aikaan mitään edes luonnostellut. Mikään mestari en toki koskaan ole ollutkaan ja piirränkin lähinnä vain omaksi ilokseni (sekä niiden, jotka esimerkiksi eksyvät nettisivuilleni), mutta edes jonkinlaista hankittua taitoa on mukava pitää yllä. Aivan kuten esimerkiksi käsitöiden kanssa.

Loppuilta kuluneekin sukanlopun ja kenties jonkin toisen neuletyön parissa kirjaa lukien...

postia

Päivä alkoi kivoissa merkeissä kun postinkantaja laittoi postiluukusta tavallisten laskujen sijasta pienen pehmeän paketin. Viime viikolla Get Knittedistä tilatut lankavyyhdet ja huiviohje saapuivat!



Cherry Tree Hillin lanka päätyy sukkapariksi - vaihteeksi itselle - enkä oikein vielä tiedä mitä noista Fyberspatesin silkkilangoista tekisin. Ihana alku päivälle - kiitokset Insinöörille, joka langat tilasi. Get Knitted oli hyvinkin myönteinen langantilaamiskokemus, ottivat nopeasti yhteyttä kun alunperin tilaamani lanka oli loppu ja toimituskin tuli noin nopeasti.

Sukkapari on vielä tässä vaiheessa, koska viimeisenä kahtena päivänä en ole neulonut (tai virkannut) yhtään.



Tämä on kuitenkin sentään jo toinen sukka, eikä teräosan neulominen kestä enempää kuin yhden illan...

projektimäärittelyä

On kenties paikallaan tehdä jonkinlainen yhteenveto niistä käsitöistä, jotka ovat kesken tai vahvasti suunnitteilla. Ehkä tämä toisi jonkinlaista selkoa vallalla olevaan kaaokseen. Ajattelin aloitella tätä vuotta neulomalla ja virkkaamalla lähinnä vanhoja lankojani pois, ihan jo tilataloudellisista syistä. Insinööri ja minä asumme varsin pienessä asunnossa ja talouteen kuuluu kaiken lisäksi kissa, joten kaikki komerot ja nurkat valtaaville lankapussukoille ei yksinkertaisesti ole tilaa.

Keskeneräisiä töitä:

• ohut hartiahuivi, mallina Stephanie Pearl McPheen Snowdrop Shawl, lankana Grignascon merinosilkki (vaaleanpunainen). Ajattelin neuloa tätä kunnes lanka loppuu.
  

• perussukat 7 veljeksestä, toisesta sukasta puuttuu enää kärki ja kumpainenkin pitäisi päätellä. Sukat ovat isälle ja lankana on 7 veljestä, koska haluan päästä niistä eroon. En ole tyytyväinen langan laatuun.
  

Tästä saa sen kuvan, että keskeneräisiä käsitöitä löytyy vain kaksi. Voisin kenties sanoa paremminkin, että varteenotettavia projekteja on kaksi, muut keskeneräiset ovat vielä harkinnassa siitä, jatketaanko niitä vai menevätkö purkuun.

Suunnitteilla ovat seuraavat projektit:

• pipo ja kaulahuivi Colinetten Point 5 -langasta. Olen aloittanut kaulahuivin monta kertaa ja yhtä monta kertaa purkanut alun. En ole vielä päättänyt sopivaa neuletiheyttä ja mallikertaa.

• Knittyn ohje Aibhlinn-huivikkeesta, langaksi ajattelin varastoista löytyvää Garnstudion Silke-tweediä. En ole vielä tehnyt edes mallitilkkua.

• Orchid Socks -sukat violetista Nallesta. Kokeilematta tämäkin.

kaikki alkaa jostakin

Tämän blogin tarina alkaa tästä postauksesta. Kello on puoli kaksi aamuyöllä ja on ensimmäinen yö yksin pitkään aikaan. Insinööri aloitti muutaman kuukauden kestävän työjakson toisella paikkakunnalla, minkä johdosta näemme siis lähinnä vain viikonloppuisin jonkin aikaa. Koska nukkumisesta ei kuitenkaan tulisi mitään ennen kuin väsymys todella iskee, käytän ajan jollakin tavalla hyödykseni: hienosäädän tällä hetkellä työn alla olevia nettisivuprojekteja ja aloitan uusia. Kuten tämän.

Minun ja Jennin yhteisessä domainissa on jo jonkin aikaa ollut varovainen bloginalku, Zotheca. Perusidea oli hyvinkin yksinkertainen: kolme kirjoittajaa, erinäisiä projektipostauksia (esimerkiksi käsityöt, taide jne.) tai puhetta ihan mistä vain. Jostakin syystä alku oli hyvinkin arkaa ja itse huomasin kirjoittavani lähinnä tekemistäni käsitöistä. En tahtonut rohmuta koko sisältöä vain niille ja itselleni, joten lähdin perustamaan itselleni oman tilan.