sukkaa pukkaa

En tiedä miksi, mutta viime aikoina minun on ollut hyvin vaikea aloittaa muita neuletöitä kuin sukkia. Sukkahan on sikäli mainio työ, että se soveltuu mukana kannettavaksi ja valmistuukin suhteellisen nopeasti, mikäli into vaan riittää kumpaankin sukkaan. Olenkin pitänyt vallallaan olevasta sukkavillityksestäni kiinni, sehän voi kohta vaihtua uuteen.

Viime viikon aikana tekemäni aloitukset tosin epäonnistuivat, aloitin monta sukkaa ja purin jokaisen. Tällä kertaa olen päässyt näinkin pitkälle:



Sukka on minulle vähän iso, mutta kotisukiksi minä näitä ajattelinkin. Enää pitäisi löytää aikaa saada tämä sukka valmiiksi ja se toinen heti perään - ettei vaan unohtuisi.

Viime viikon päättelyepisodi sai aikaan tämän huivin valmistumisen:



Malli on Stephanien Snowdrop Shawl ja lanka Kamena-kampapuuvillaa. Huivi odottelee vielä pingotusta, tosin kaulaankiedottavana se näyttää ihan kivalle noinkin. Puikoilla on vielä toinenkin samalla mallilla tehty huivi, se merinosilkkinen ikuisuustyö. Pitäisiköhän se ottaa seuraavaksi käsittelyyn...

itsekriittisyys iskee

Jostakin syystä meneillään on luova kriisi. Mielessä on idea raitasukista, langat ja puikot ovat valmiina. Neljä kertaa olen neulonut sukan varren ja neljä kertaa purkanut. Viimeisimpänä yrityksenä purkuun meni tämä:



En tiedä, liekö vika minussa vai siinä, että sukkakiintiö on tällä hetkellä täynnä. Vai olenko tykästynyt luksuslankoihin siinä määrin, että paluu 7 veljekseen tuntuu hankalalta ja siitä neulotut sukat eivät miellytäkään? Vai olenko vain turhan tarkka?

Kävin läpi lankojani viikkosiivouksen yhteydessä ja tulin siihen tulokseen, että niitä on kertakaikkiaan liikaa varastossa. Niille, jotka sanovat ettei lankaa voi olla liikaa voin mainita, että pienessä huoneistossa lankahamstraukseni on kokoon suhteuttaen aika massiivista ja esimerkiksi lankojen ajoittainen läpikäyminen turkiskuoriaisten varalta aina aikamoinen riesa järjestää. Vaikka insinööri ei olekaan asiasta sen kummemmin (ihmetyksekseni) maininnut, olen itse sitä mieltä, että muutos on tarpeen.

Tästä eteenpäin onkin luvassa kovan luokan lankavaraston purkua, sekä vanhojen töiden viimeistelyä. Yhden, noin vuoden verran piileskelleen työn olenkin jo ottanut työn alle, kenties jo viikonloppuna nähdään tuloksia.

lumisissa tunnelmissa

Sunnuntaina ilma oli juuri sopiva pienelle ulkoilulle meren jäällä:



Minun ja insinöörin lisäksi kuvissa esiintyy pikku Bianca, jonka oikea omistaja on siskoni. Kun sisko on viikonloppuisin töissä ja hauva mummilassa hoidossa, pääsee se minun ja insinöörin kanssa toisinaan ulkoilemaan. Sopivaa vaihtelua meillekin, kissa kun ei tykkää ulkoilla talvisin.

Jäällä olikin paljon ihmisiä liikkeellä: koiranulkoiluttajia, hiihtäjiä, luistelijoita, lapsiperheitä... Paikalle oli aurattu melkoisen pitkä luistinratakin, hieman harmitti ettei meillä ollut luistimia. Ennen kotiinlähtöä lämmiteltiin kuumalla kahvilla ja kaakaolla, eli erittäin onnistunut talvipäivä.

Neuleaiheisiin: Jaywalker-sukat valmistuivat tänään:



Lankaa (Cherry Tree Hillin Supersock) jäi pieni kerällinen jäljelle. Harmittavaa, koska sukkien varret olisi sittenkin voinut neuloa pitemmiksi, mutta toisaalta en ottanut sitä riskiä, että lanka ei olisikaan riittänyt. Eikä sitä nyt niin paljon jäänyt, ihan johonkin pikkuprojektiin vain. Ja sukat ovat ihanat (kuten olen jo aiemmissa postauksissa hehkuttanut) - tuota lankaa pitää vielä joskus saada uudestaan.

Insinöörin kaulahuivista ei muuta raportoitavaa, kuin että se taitaa mennä purkuun. Se on turhan lyhyt enkä keksi hyvää keinoa jatkaa pituutta. Noh, aina ei voi onnistua ensimmäisellä yrittämällä...

puolitoista sukkaa

Insinöörin risteily oli ja meni, kiitoksia vain kovasti tuliaisista! Lauantai onkin mennyt aika rauhallisesti: on syöty ruokaa (sekä laivalta tuotuja karkkeja), paranneltu krapulaa ja katsottu Madagascar. Ja tietysti vähän edistyttykin viimekertaisesta:



Toisen sukan sain valmiiksi eilen illalla, samalla kun katsoin Phantom of Paradisea mustavalkoisena. Kyllä leffassa värit oli, mutta telkkarissapa ei. Digiboksi näytti jostakin mystisestä syystä kaiken mustavalkoisena ja aamulla värit olivat taas palanneet. En ymmärrä. No, olen nähnyt elokuvan aiemminkin ja ihan värillisenä, mustavalkoisena se oli jotenkin jopa parempi. Minun mielestäni.

Keskeneräinen sukka taas on tämän päivän tulosta, rivi tai pari aina silloin kun on hetki aikaa saa aika paljon edistystä aikaiseksi. En malta odottaa kunnes nämä ovat valmiit!

Tämänhetkinen sukkaprojekti on saanut aikaan hirvittävän tarpeen ostaa lisää sukkalankaa. Olen katsellut Get Knittedin sivuja haaveillen: tahtoisin ainakin vähän lisää Cherry Tree Hillin lankaa, vähän Koigua, ehkä jotakin Lorna's Lacesilta... Liikaa houkutuksia. Koska sorrun ja kuinka pahasti?

huivi tauolla

Päätin odottaa insinööriä kotiin kertomaan mielipiteensä huivista ja erityisesti sen pituudesta. Jatkan ja päättelen sitten kun tiedän, onko huivi mieleinen. Mikäli joutuisin modifioimaan sitä itselleni, lisäisin ehkä hieman leveyttä sekä hapsut, mutta kenties jätän vaihtoehtojen harkinnan sikseen, kunnes tiedän työn vastaanottajan mielipiteen.

Sillä välillä sukka on hieman edistynyt:



Väri on ihana, malli on ihana, lanka on ihanaa... Tällaisiin luksuslankoihin voisi ihan tottua.

Enää tämäniltainen rutistus töissä ja sitten pääsen viettämään paria (ansaittua) vapaapäivää. Viikko on ollut aikamoinen ja odotankin varsin malttamattomana iltaa. Parastahan olisi mikäli voisin viettää tämän illan insinöörin seurassa, mutta risteily vesitti ne suunnitelmat. Onneksi sentään lauantaina ei tarvitse enää nukkua yksin. Loppuillaksi ei sikäli ole suunnitelmia, ajattelin lähinnä ottaa rauhallisesti. Vuokraan ehkä leffan ja kudon sukkaa...

Lopuksi pieni kevennys: Koskapa insinööri ja minä olemme molemmat Aku Ankan ystäviä ja suurkuluttajia ja minä puolestani lankafanaatikko (mikä ainakin insinööriä naurattaa kovasti), meille on viime aikoina kehittynyt oma pieni bongailuharrastus. Lehdissä ja taskukirjoissa on silloin tällöin neulontaan liittyviä viittauksia, ja kun sellainen löytyy, se näytetään heti toiselle ja sitten nauretaan yhdessä ihan hirmusti. Kuten vaikkapa tämä, jossa Aku tunnustaa riipaisevan seikan:


_{[AATK 16: Voimakolmikko]}

Näköjään Roopenkin mielestä kutominen kuuluu yleissivistykseen...

loppusuoralla

Kaulahuivin koukuttelu alkaa olla voiton puolella - enää muutama rivi ja sitten voinkin jo päätellä onko huivi onnistunut vai pitääkö sille vielä tehdä jotakin. Tummahan se on, mutta toivon silti insinöörin pitävän siitä. Jos ei pidä niin ei sekään maailmaa kaada, kyllä kaikelle aina joku käyttö löytyy. Jos ei muuta niin pidän sitä itse sitten keväämmällä.



Virkkaaminen on sopivan yksinkertaista ja tasaista puuhaa tällaisille päiville, joina mieli ei taivu kovin monimutkaisiin suorituksiin. Tänään on iltavuoro, joten pääsen kotiin vasta myöhemmin, ennen töitä yritän ehtiä käymään salilla. Huomennakin pitäisi vielä jaksaa puurtaa, onneksi sitten on vähän vapaata. Ehkä ehtisin laittamaan joitakin opiskeluasioita kuntoon, tietäisin paremmin tilanteeni ensi syksyä ajatellen, jolloin olen pitkästä aikaa jälleen päätoiminen opiskelija. Ellei mitään radikaalia ehdi tapahtua sitä ennen.

Ulkona paistaa kaunis talviaurinko, taidankin ottaa muutaman tunnin rennosti ennen salille menoa ja töitä. Stressi on turhaa.

koukulla ja puikolla

Virkkausprosessi on jo aika hyvällä mallilla. Tässä prosessikuva:



En ole ihan varma, tuleeko huivista tarpeeksi pitkä. Jos ei tule, niin sitten pitää keksiä jotakin, mutta purkamaan en ryhdy. Puuvilla tuntuu ihanan sileältä, etenkin verrattuna villaan, joten toivottavasti insinööri pitää huivista. Toivoi tosin vaaleasävyistä, mutta minkäs teet kun langat olivat noinkin tummia...

Niinsanottuna välityönä olenkin sitten neulonut sukkaa:



Vaikka puikkokoko onkin pieni, en silti ole vielä kertaakaan kyllästynyt tähän. Lanka (Cherry Tree Hillin sukkalanka) on niin mukavan tuntuista neulottavaa, ohjekin on tuttu Jaywalker ja sukilla ei ole mikään kiire koska ne tulevat (kerrankin) itselle. Ainoa huolenaihe on langan riittoisuus, mutta yhdestä vyyhdistä lupailtiin sukkaparia ja vielä ainakin näyttäisi olevan tarpeeksi lankaa jäljellä... Jää nähtäväksi.

Olen jonkin aikaa kaavaillut mielessäni paitaa Silke-Tweedistä, haluamaani mallia en vain ole löytänyt. Rowanin Salina on aika lähelle sitä mitä olin ajatellut, mutten osta kirjaa vain yhden ohjeen takia tietäen, etten muita ohjeita todennäköisesti koskaan käyttäisi. Siksipä olenkin pohtinut, josko suunnittelisin paidan itse. Kyseessä olisi ensimmäinen omalla ohjeella tehty iso työ, joten suunnitteluun ja miettimiseen pitänee käyttää hyvin paljon aikaa...

Toinen mielessä pyörinyt asia on eräs piirustus, johon idea on aika pitkälti valmiina. Mistä aika toteutukseen onkin jo sitten toinen juttu, enkä tunnetusti ole mikään mestari optimoimaan omaa ajankäyttöäni. Mutta mitä turhaan murehtimaan, menköön omalla painollaan. Onneksi on sentään jo keskiviikko!

maanantaina

Rentouttava viikonloppu takana, kova työviikko alkanut. Hämmentävää lienee se, että ensi viikonloppu on pitkästä aikaa kokonaan vapaa - siis myös sunnuntai, joka on yleensä aina ollut työpäivä. Insinööri on perjantain ja lauantain risteilyllä, joten voin suunnitella ihan itselleni kaikenlaista tekemistä. Jännittävää...

Viikonlopun saldo on tässä:



Lauantaina aamupäivällä valmistunut ja hetimiten käyttöön otettu, ihanan pehmeä ja lämmin huivi Rowanin Big Woolista. Lanka on suloisen väristä, vähän kuin vadelma-metrilakua. Herkullista siis. Mallineuleessa on ristikkäin neulottuja silmukoita, näyttävät kauempaa vähän palmikoilta. Pidän, kovasti.

Seuraavan työn kanssa onkin ollut mietittävää. Sukkia tekisi mieli väkertää moniakin, mutta päädyin kuitenkin näihin:



Kolme kerää Safran-puuvillalankaa. Näistä tulee uusi kaulahuivi insinöörille, joka on koko talven pitänyt loppusyksystä virkkaamaani raidallista villakaulahuivia. Joko tuo mies on urhoollisen kohtelias tai sitten hän vain yksinkertaisesti piti huivista... Tilaus uudelle huiville tuli kuitenkin sunnuntai-iltana, vihjeenä ainoastaan: "Tee muuten saman mallinen, mutta vähän vaaleampisävyinen". Eikä tämä uusi kenties kutitakaan, kuten tuo villainen.

Tuota uutta huivia aloittelin tänään, sainkin muutaman raidan jo valmiiksi ja vaikuttaa ihan lupaavalta. Kovasti tekisi mieleni saada tuo valmiiksi viikonloppuun mennessä, mutta katsotaan nyt miten edistyy. Ja miten hyvin pysyn erossa muista töistä.

Aamun työvuoro mielessä alan kuitenkin pikkuhiljaa valmistautumaan unipuuhiin, joskin virkkaan vielä ihan hetkisen...

vaaleanpunaisia unelmia

Tänään teemaväri on vaaleanpunainen, onhan sentään ennakkoystävänpäivä! Illaksi on suunnitteilla italialaissävytteistä salaattia ja bruschetta-leipiä ja onhan meillä jälkiruoaksi varsin ylisöötti kakkukin:



Marsipaanikerroksen alta löytyy suklaakakku, jonka välissä vaniljakreemiä sekä vadelmia. Nam.

Ovatpa perjantain käsityötkin kovin teemaan sopivia:



Rowanin Big Wool ja nuo upeat puiset puikot ovat mitä nautinnollisin yhdistelmä: lanka on pehmeää neuloa ja puikot tuntuvat kädessä paljon mukavammilta kuin metalliset. Ei puhettakaan kiireestä saada kaulahuivia valmiiksi. Paitsi että haluaisin sen kyllä pian käyttöön...

Päätin sitten olla tekemättä anoppikokelaalle sukkia. Olisin jonkinlaiset ehtinytkin värkätä, mutten tahtonut lähteä stressaamaan asialla. Haluan pitää käsityöharrastuksen mieluisana, en velvoittavana, vaikkei kukaan minua mihinkään suostutellutkaan... Itsehän ehdotin sukkaideaa kun tuli puhetta mahdollisesta pienestä lahjasta. Noh, eiköhän jotakin muuta kivaa löydy ja ehkä se vierailu on pääasia.

Nyt arkisen aherruksen (=siivouksen) pariin vielä hetkeksi, jonka jälkeen illanvietto voikin alkaa...

vihdoinkin valmista

Tällainen lähti tänään kohti kaukaista määränpäätä:



Sukkien välistä pilkottaa levy suklaata ja onpa mukana korttikin. Ihan italiaksi kirjoitettu, joten mikäli lahjan saaja lukee tätä blogia, voi hän tuosta päätellä olevansa paketin vastaanottaja. Ja tässä sukat kokonaisuudessaan:



Lankana siis Schoeller Stahlin Fortissima Socka, menekki noin puolitoista kerää. Puikot olivat ohuet eikä kokoa ollut merkitty, varovasti arvioisin puikkokoon 2mm suuruiseksi. Ohjeena Sheri's Lace.

Mitähän seuraavaksi tekisin..?

Insinöörin äiti (eli siis anoppikokelaani) on ollut tällä viikolla polvileikkauksessa täällä Helsingissä. Lauantaina olisi tarkoitus mennä pikku visiitille ja tietenkin vasta nyt tuli puhelimessa esiin sellainen hyvä idea, että voisin kutoa hänelle sukat tai jotain muuta kivaa. Kahden päivän varoitusajalla... Pidän kyllä haasteista. Onnistuisinkohan minä?

Insinööristä puheenollen, ystävänpäivää vietetään tässä taloudessa paria päivää aikaisemmin eli jo huomenna siksi, että varsinaisena päivänä kumpikin on taas eri paikkakunnalla. Tässä kirjoittamisen ohella vahdin keittiössä syntyvää pikku yllätystä ja on minulla lahjakin. Ja vapaapäivä, mikä lienee ehkä parasta.

Mutta eivät yllätykset aivan itsestään synny ja mikäli haluan tuota pikasukkaprojektia edes yrittää, on ryhdyttävä hommiin. Onneksi ilta on vasta nuori...

repsahdus

Lauantaiaamu alkoi yllättävän keskustelun merkeissä. Insinööri oli sitä mieltä, ettei minulla ollut sopivan lämmintä pipoa ja siihen sopivaa kaulahuivia. Keskustelunaihe ei toki ollut mikään uusi, suutarin lasten kengättömyydestä on aina silloin tällöin heitetty herjaa. Uutta oli kuitenkin lopputulos: insinööri uhkasi olla tulematta takaisin kaupunkiin ennen kuin minulla olisi pipo ja kaulahuivi valmiina - nimenomaan itselleni. Suostuin ehdolla, että hän ostaisi minulle langat (koska sopivaa lankaahan ei tietenkään ollut).

Lauantai oli sopivasti pitkästä aikaa vapaapäivä, joten suuntasimme kaupungille pakkasista huolimatta. Kulutusjuhla alkoi Menitassa, jossa valikoin itselleni nämä:



Jotta minun ei luultaisi olevan tämän talouden ylin käskynhaltija ja despootti, kerron puolustuksekseni insinöörin saaneen puolestaan minulta vastalahjan pistäytyessämme Stockmannilla. Paljon mukavampaa vaihtaa lahjoja kuin ostaa itse!

Loput lauantaista meni rentoutuessa ja sunnuntai ensin täysmittaisen työpäivän ja sen jälkeen synttärijuhlien parissa. Maanantai-aamuna oli muutama tunti luppoaikaa ennen töitä, silloin muotoutui tämä:



Lauran ohjetta vapaasti seuraten tehty pipo, tuosta ylläolevasta langasta. En vain ole varma pidänkö tämän vai puranko, vaikka se onkin ollut jo käytössä.

Huomasin aamulla blogini päässeen virallisesti suomalaisten neuleblogien listoille, ja olipa minulle tullut ensimmäinen kommenttikin! Kiitokset sen anonyymille esittäjälle.

Niin ja nuo valkoiset sukat, en ole sentään niitä aivan täysin unohtanut, vaikka olenkin alkuperäisestä tiukasta linjastani repsahtanut:



Melkein valmista, enää pieni rutistus ja paketti voi lähteä ehkäpä jo tällä viikolla. Vai olenkohan liian optimistinen, se oma kaulahuivi houkuttelisi kovasti ja sain tänään jälleen yhden lahjaidean...

kaunis perjantai

Oli oikein miellyttävää käydä kaupungilla kävellen, vaikka tuuli vähän tuiversikin. Olin aika lähellä, etten ostanut Menitasta Rowanin Big Woolia tehdäkseni pipon ja kaulahuivin, pysyin kuitenkin alkuperäisissä suunnitelmissani ja täydensin varastoja vain asiaankuuluvilla puuttuvilla langoilla.

Mietin tosin itsekseni, kun olen saanut molemmat sukkaparit valmiiksi, palkitsisinko itseni sillä langalla...

Poikkesin Stockmannilla ja käväisin Akateemisen puolella. Sieltä löytyikin yksi mielenkiintoiselta vaikuttava kirja: Francois Cérésan Cosette, jatko-osa Victor Hugo'n klassikolle Kurjat. Ostos oli lähes pakollinen, sillä

1. Kurjat on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani
2. Les Misérables on yksi suosikkimusikaaleistani, ja
3. kirja oli alennuksessa.

Pian nähdään, onko kirjassa mitään alkuperäiseen viittaavaakaan nimen lisäksi, vai onko se jopa hyvä.

Eilen illalla tartuin pitkällisen tauon jälkeen pensseliin, ja sotkin kankaalle jotakin. Työ ei toki ole valmis eikä suunniteltu (ei edes luonnosteltu), mutta pienen esimerkin ajattelin siltikin postittaa.



Nyt ruokaa laittamaan ja ripustamaan pyykkiä... Näiden kotiaskareiden ohessa ehdin kenties neulomaan vähän sukkaakin. Siis sitä valkoista.

ensimmäinen valmiina

Sain kuin sainkin sukan jo valmiiksi, sekä sen lisäksi aloitettua toista. Lankaa pitää hakea huomenna yksi kerä lisää, sillä tuo loppukerä ei riitä kuin ehkä parin sentin mittaiseen varteen.



Kärkikavennukset ja tuo päättelytapa olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia, aiemmin olen tehnyt sukkia vain sillä "perinteisellä" ohjeella ja käyttänyt sädekavennusta. Eli kokemus on ollut myöskin opettavainen. Aivan täysin ohjeen mukaan en ole mennyt, sovelsin siellä missä koin sitä kaipaavani. Melko lähellä originaalia tuo lopputulos silti näyttää olevan.

Mutta mitä tämä on?



Vaikka nimenomaan vakuutin, etten aloita uutta työtä ennen kuin nuo sukat on saatu päätökseen, huomasin YLE Teeman dokumenttia seuraillessa puolivahingossa aloittaneeni uuden sukkaparin tekemisen yhdestä nurkissa pyörineestä Novitan Nalle-kerästä. Ehkä langan loppumisella oli jotakin tekemistä asian kanssa, mutta yritän kyllä saattaa valkoiset sukat ensin valmiiksi (ja matkaan) ennen kuin vaaleanpunaiset vievät kaiken keskittymiskyvyn. Ihana väri tosin tuossa Nallessa on.

Insinööri muisti minua postitse tänään: Kotiin tultua postimies oli käynyt ja tuonut perinteisten laskujen ja mainossälän lisäksi ihanan pikku paketin! Sisällä pari pussia lakritsaa ja suloinen kortti. Piristi päivää ja helpotti ikävää kummasti...

Huomenna taas salille ja asioita hoitamaan, sukkien edistymisestä en uskalla sanoa juuta enkä jaata, sillä insinööri tulee jälleen kotiin viettämään viikonloppua. Ja onneksi tuleekin, ikävä painaakin jo pahasti.

hiljaa hyvä tulee

Pitsisukka etenee hitaasti, mutta varmasti. Huomasin tosin, ettei minulla ole tarpeeksi lankaa kahteen sukkaan: edessä lienee siis sittenkin matka Menitaan, sillä tahtoisin sukat mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Tiedän, ettei etenemisvauhti päätä paljoa huimaa, mutta neulon aina silloin kun aikaa siihen riittää. Prosessikuva, olkaa hyvä:



Yksi syy siihen, miksi haluan sukat valmiiksi on se, että tahdon nopeasti tekemään toisia samanlaisia. Lanka on, puikot löytyvät, mutten tahdo aloittaa toista sukkaa ennen kuin nämä ovat valmiina. Muuten kävisi kuitenkin niin, että nämä unohtuisivat sille tielleen, niin on käynyt turhan monen käsityön kohdalla. Siksipä päätinkin, etten tee kuin yhden työn kerrallaan ellei joitakin pakottavia syitä löydy.

Eilinen vapaapäivä kului ostoksilla: tällä viikolla juhlistetaan kolmea syntymäpäivää, joten tarvittiin tietenkin kolme lahjaa. Koska lahjaideat eivät olleet selvillä kaupungille lähdettäessä, meni kaupungilla pitkään, sillä onhan lahjan antaminen tärkeä asia.

Pikkusiskon lahja löytyi Villeroy & Bochilta, jolla on melko uusi liike Helsingin ydinkeskustassa: päätös oli helppo, sillä siskoni kerää V&B:n esineitä. Toisiin lahjoihin kului aikaa hieman enemmän, keräsin kummallekin kaverilleni pienet lahjakassit tavaroita, joista toivon heidän pitävän. Samansisältöiset kassit, sillä synttäreitä juhlitaan yhtä aikaa.

Koska muut saivat lahjoja, miksen minäkin? Piipahdin jälleen Ilo-puodissa ja ostin nämä:



Ihanat puiset sorvatut puikot, kokoa 12mm. Ihastelin niitä jo edellisellä reissullani, käteinen ei tosin silloin antanut myöden, ja puikot ovat kummitelleet unissani siitä asti. Niitä on tosin varjeltava kissan takia, sillä on ilkeä tapa nakertaa kaikenlaista kuten kyniä ja neulepuikkoja. Näillekin lanka ja malli ovat valmiina, odottelemassa sukkaprojektin valmistumista...