erään ajan loppu

En ole pahemmin kirjoitellut viime aikoina, mutta toimeton en ole kuitenkaan ollut. Viime viikkoina mieli on ollut muualla kuin harrasteissa, vaikka niitäkin on toki tullut tehtyä.

Eilen oli viimeinen virallinen työpäivä, oikein kukkien, lahjan ja kakkukahvien saattelemana minusta tuli jälleen pelkkä opiskelija. Olo on yhtä aikaa haikea ja innostunut. Työpaikka oli jo entuudestaan tuttu ja rakas, eikä varmasti jää etäiseksi nytkään, mutta oman opiskeluni edistymisen takia keskittyminen tuntui viisaimmalta vaihtoehdolta ja siksi tein päätöksen lähteä pois keskittyen koulutyöhön. Tilalleni tullut uusi ihminen vaikutti pätevältä ja mukavalta, olipa mukana sitä uuden työntekijän innostustakin, joka on aina yhtä elähdyttävää. Nyt täytyy vain opetella mieltämään itsensä asiakkaaksi, ei enää työntekijäksi...

Haikeus pois - esittelen sen sijaan valmista Branching out -huivia:



Sitä kahta kerää mysteerilankaa en ihan saanut kulumaan, lopusta langasta saisi vielä veikeän pitsihatun, mikäli sille jotakin käyttöä olisi. En tosin usko, että lanka sellaiseksi päätyy, sillä en yleensäkään tee käsitöitä, joille minulla ei ole käyttöä tai edes vastaanottajaa.

Huivin lisäksi yksi vyyhti Colinetten Point 5 -lankaa on päätynyt ihanaksi virkatuksi pipoksi. Koska piposta saa yksinään vain huonoja kuvia ja omasta päästä minun on lähes mahdotonta saada siedettävää kuvaa (jossa pipo näkyisi edes jotenkin), tullee kuva piposta ehkäpä viikonlopun jälkeen, ehkä myöhemmin. Jäämme odottamaan.

kevään merkit

Aurinko on paistanut kauniisti lähes joka päivä, mutta itse olen katsellut sitä lähinnä ikkunasta. Viime perjantaina flunssa-aalto tarttui minuunkin, mutta olen pikku hiljaa paranemaan päin. Työnteko tietysti hidastaa sitä vähäsen, mutta ainakaan kuumetta ei ole pariin päivään ollut, mikä on tietysti hyvä merkki.

Salille en ole siis perjantain jälkeen päässyt ja ulkoilukin on jäänyt minimiin. Olenko neulonut? Kyllä, muun muassa tätä:



Branching Out -huivi, ohje Knittystä. Tämä on kolmas versio, jouduin kahdesti vaihtamaan pienempään puikkokokoon. Kummallakin kerralla olin tietenkin tehnyt jo lähemmäs kymmenen mallikerran toistoa. No, harjoitusta. Lanka on mysteerilankaa 80-luvulta, luullakseni mohairin ja keinokuidun sekoitusta ja väri varsin pirtsakka sinapinkeltainen. Muistan hämärästi minulla olleen samasta langasta neulottu vihreä kaulahuivi pienenä, huiviksi tämäkin siis päätyi.

Lankavaraston pienennysprojektini siis jatkuu, vain muutaman kerran on tehnyt mieli tilata lankaa. Onneksi (tai onnettomuudeksi) tilaamisen edellytyksenä on usein Visa, ja sen ylimpänä haltijana ja omistajana insinööri, joka on noudattanut tiukkaa linjaansa edelleen. Hyvä vain, tätäkään keltaista lankaa en olisi alkanut neulomaan, mikäli vaihtoehtona olisi ollut jokin ihana uusi sukkalanka. Pienennysprojektilla on siis selkeä hyvä syy ja oikeutus!

Lupailin kuvaa insinöörin huivista kera omistajan, mutta se jäi haaveeksi vain. Olin viikonloppuna sen verran kipeässä kunnossa, ettei kuvien ottaminen tullut mieleenikään. Huivi oli kyllä jo käytössä ja mikäli ensi viikonloppu on viimekertaista onnistuneempi, voisin yrittää kuvata tuota kovan onnen huivia silloin...

lahjoja

Insinöörin huivi on vihdoinkin valmis! Kuvan ajattelin laittaa kun saan omistajan poseeraamaan se kaulassa - pelkkä huivi kuvassa ei kerro kaikkea tarpeellista, kuten leveyttä ja pituutta nyt esimerkiksi. Tekele on paketissa odottamassa iltaa ja vastaanottajaansa.

Toinen jo aiemmin viimeistelty huivi on tuo Kamena-puuvillainen Snowdrop Shawl, päättelin ja höyrytin sen tänään, tältä se näyttää, aurinkoisessa (ja huonossa) kuvassa:



Huivista tuli ihanan kevyt, ilmava ja pehmeä, joten se lähti äidille lahjaksi. Kiitoksia sateli, joten luulenpa äidin olevan tyytyväinen. Ihanaa lankaa tuo Kamena, saatan tulevaisuudessa tehdä siitä itsellenikin huivin.

Keskeneräisten töiden pino vähenee siis pikku hiljaa, mutta vielä saa paljon lankaa kulkea sormien lomitse ennen kuin saan uutta. No, parempi näin. Noille vanhemmille langoille on jo pitkän aikaa pitänyt keksiä käyttöä, mutta uutta on vain ehtinyt tulla tilalle. Kenties tämä auttaa...

ultimatum

"Ei tilata uutta lankaa, ennen kuin vanhat on neulottu". Voi ei!



Kuvassa siis lankavarastoni, kuvasta puuttuvat keskeneräiset projektit. Kuvassa näkyvät jo neulotut/virkatut tekeleet menevät purkuun. Edessä on siis melkomoinen urakka, mikäli tahdon saada uutta lankaa.

Eihän minulla ole lankaa juuri nimeksikään, mikäli vertaan varastoani joihinkin toisiin neulebloggaajiin. Mutta ei auttanut vakuuttelu ja vertailu, on siis pakko ryhtyä tuumasta toimeen.

Insinöörin huivi (vol.2) etenee, uusi pelko on langan riittoisuus. Saanko huivin valmiiksi vai pitääkö pyytää erityislupa langan ostamiseen?.. Pieni kurkistuskuva:



Viime aikoina olen haikaillut uusien verhojen perään. Kangaskaupoista löytyisi kivoja kankaitakin, vain ompelukone puuttuu. Äidillä on kone, jota olen ennenkin lainaillut, mutta se katkoo lankaa harmittavan usein. Vaikka mieluilenkin omaa konetta, kelvannee lainakone vielä ainakin tähän projektiin. Muutenkin tahtoisin opetella ompelemaan - se lienee käsitöistä ainut, mitä pelkään. Muutamaa pöytäliinaa ja verhoa lukuunottamatta en ole koneella paljoa onnistuneesti ommellut. En edes koulussa, koska valitsin teknisen käsityön opetuksen.

Mutta mitä ei osaa, se täytyy opetella. Eikö niin?..

välillä jotakin muuta

Kaulahuivi etenee hitaasti, mutta varmasti. Tänään koukkuileminen ei innostanut, joten päädyin tekemään jotakin aivan muuta:



Tein pikkuisia, suunnilleen peukalonpään kokoisia magneetteja, kuvituksena tietenkin Phantom of the Opera. Ihan kivoja tuli ja projekti oli ihan onnistunut ensimmäiseksi kerraksi. Näitähän täytyy tietenkin tehdä vielä lisää... Jäin miettimään, löytyisikö jostakin isompia lasipäällyksiä isommille magneeteille. Täytyy ensi kerralla muistaa vilkaista.

Muut askarteluun liittyvät projektit ovat tällä hetkellä jäissä materiaalipulan vuoksi. Miten hankala onkaan löytää liikettä, joka myisi juuri sitä mitä milloinkin tarvitaan! Tänään en löytänyt mitään mitä etsin, tosin Sinooperin tukkumyymälästä sai sen sijaan ideoita moneen uuteen projektiin... Täytynee yrittää vielä uudestaan huomenna katsastaa ne pari liikettä, missä en vielä ole käynyt. Muutama idea kalvaa mieltä siihen malliin, että ne täytyy toteuttaa mahdollisimman pian.

hiljaisuuden jälkeen

Pidin pienen tauon bloggaamisesta. Tämä poissaoloni selittyy sillä, että pidin noin viikon mittaisen käsityöpaussin. Olen huomannut, että pieni tauko on paikallaan kun käsitöiden tekemisestä alkaa muodostua velvollisuus kivan puuhastelun sijaan. Ei minua kukaan muu velvoita kuin minä itse, mutta olenkin sen verran armoton aikatauluttaja ja vapaapäivien tulosvastuusuunnittelija, että paussi teki ihan hyvää.

Nyt kun into on taas löydetty, otin härkää sarvista ja purin insinöörin kaulahuivin. Sen, joka oli sittenkin liian lyhyt. Tekeillä on uusi (ja taatusti pidempi) versio:



Alku ei ole vielä hääppöinen, mutta kyllä se tuosta vielä iloksi muuttuu. Minun onnekseni ilmat ovat olleet vielä niin kylmiä, ettei ohuempi kaulahuivi olisi vielä ollut edes tarpeellinen. Ehdin mainiosti valmiiksi yhdessä kevään tulon kanssa.

Mitä sitten olen puuhaillut kun käsityöt ovat olleet kiellettyjen listalla? Ensinnäkin kokkaillut. Viikonlopuiksi meille on muodostunut ihan tavaksi laitella tavallista monimutkaisempaa ja hienostuneempaa ruokaa, vastapainona arkena valmistuville helpoille ja nopeille ruoille - jotka kaiken lisäksi syödään tässä päässä yksin. Mikä olisikaan rentouttavampaa, kuin ajan kanssa valmistettu mielikuvituksekas ateria, taustalla rauhallista musiikkia ja kynttilänvaloa... Ja tietenkin loistavaa seuraa. Unohdan yleensä jopa sen, että viikonloput ovat olleet viime aikoina varsin työpainotteisia.

Viikolla olen maalaillut hiukan. En sellaista, mitä kehtaisin täällä esitellä - ainakaan vielä. Taidot ovat vielä hakusessa, mutta jonkinlaista edistymistä olisin havaitsevinani. En tiedä miksi, mutta harmistun omaan osaamattomuuteeni hieman harvemmin. Tiedostan sen kyllä, mutten ota sitä niin raskaasti - ehkä olen kasvamassa hieman aikuisemmaksi tai sitten alan pikku hiljaa tyytyä kohtalooni. Noh, ehkä seuraus on syytä tärkeämpää tässä asiassa.

Nyt jälleen kaulahuivin pariin...