vastoinkäymisiä

Hassuksi menee. Nyt kun olisi jotakin näytettävää, hajoaa tietokone. Tällä hetkellä kannettavani on ollut kaverin luona ensiavussa jo viikon verran, pelonsekaisella jännityksellä odotan, voiko masiinan vielä elvyttää tai saako edes kovalevyltä mitään tiedostoja talteen.

Eihän siellä mitään niin maailmanvakavaa ollut - sellaiset nyt olisin varmuuskopioinut, mutta paljon sellaista mikä olisi ihan kiva pelastaa; lähinnä valokuvia, musiikkia ja neuleohjeita. Siispä toivon koneen vielä tulevan kuntoon, harmittaisi se nyt vähän.

Aloittelin äidin lahjoittamista vanhoista efektilangoista hartiahuivia hieman toissavuoden villityksen Jessica Simpson -hartiahuivin malliin. Lanka jota käytän (ja jota tällä hetkellä voin ainoastaan kuvailla) on värikästä kullan-, oranssin-, punaisen- ja mustankirjavaa ja kaiken lisäksi muodostaa pieniä nyppyjä, joten huivista tullee kenties liian värikäs omaan makuuni. Äidille sen antaisin, tosin tein samasta langasta toissavuonna äidille Fifin (kyllä, minäkin), joten tekeeköhän hän samankaltaisilla huiveilla mitään? Täytyy arvioda valmiin huivin sopivuus, josko sen pitäisin sittenkin itselläni. Deltamallinen virkkaus on yksinkertaisuudessaan niin kivan näköistä.

Viime viikonloppu vietettiin mökillä, koska oli jälleen aika tuholaismyrkyttää asunto. Viikolla löysin kaksi pientä turkiskuoriaisen toukkaa, mikä yleensä on merkkinä siitä, että edellisestä myrkytyksestä on kulunut jo liian kauan. Kuoriaiset eivät muutenkaan asuinkumppaneina houkuttele, mutta kun toukat vielä syövät luonnonkuituja, ovat vaarassa turkin lisäksi muun muassa silkki- ja villavaatteet ja langat. Joten apteekista tuholaismyrkkyä, reipas suihkuttelu ja maalle evakkoon. Olipa ainakin hyvä syy viettää pieni irtiotto arjesta.

Tänään alkoi viimeinen kesätyöviikko - ainakin näillä näkymin. Voitaisiin melkeinpä sanoa, juuri kun tähän hommaan ehti tottua, niin...

helteen äärellä

Kirjoitin viimeksi toukokuussa ja nyt on jo heinäkuu! Kuinka voi lähes täysin unohtaa jonkin osan elämästään, ja kuinka siihen palaaminen vaikeutuukaan ajan kuluessa. Tietenkin ajattelin kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta kynnys siihen kasvoi koko ajan; en ole tehnyt käsitöitä, saati taidetta, en ole ostanut uutta lankaa enkä edes haaveillut sellaisesta. Olenko antanut periksi?

Käsityöharrastukseni, kuten muutkin harrastukseni, on pitkälti jaksottaista. Saan inspiraation ja lennokkaan innon tehdä useita asioita kerralla, kunnes jossakin vaiheessa innostuksen huippu on ohi ja kiinnostukseni laantuu, kunnes se vaipuu ikään kuin talviunille. Tällä hetkellä odotan uutta kipinää, ja sen varalta katselen ja keräilen käsityöohjeita varastoon. Lankaa en hamstraa enempää, sillä muistan aiemmin tekemäni sopimuksen insinöörin kanssa. Annettu lupaus on pidettävä.

Mitä sitten olen tehnyt? Tällä hetkellä elämään mahtuu työ sekä opiskelu, muulle liikenee varsin vähän aikaa. Kesästä yritän nauttia niin paljon kuin voin, viikonloppuisin minä ja insinööri oleilemmekin sisätiloissa vain harvoin. Olen myös alkanut valokuvata enemmän, vaikka kuvaamistani voi parhaimmillaankin kutsua vain näpsimiseksi. Kenties kesä on myös jonkinlaisen luovan kriisin aikaa; pääni pursuilee ideanhäntiä, joista on kuitenkin niin kovin vaikea napata kiinni. Rooma-kuvat pitäisi editoida ja järjestää albumiksi, www-sivut tehdä valmiiksi, mutta alkusysäys puuttuu. Toivon sen tulevan pian.