valmiina lähtöön

Lontoo kutsuu heti syyskuun alussa, toivottavasti tilanne siellä rauhoittuu ennen sitä. Odotan kuitenkin matkaa kovasti, erityisesti tätä. Viime kerrasta on vierähtänyt jo viisi vuotta ja mikä parempi tapa juhlistaa 20:ttä juhlavuotta kuin mennä paikan päälle katsomaan?

Lontooseen ei kuitenkaan voi lähteä ilman asianmukaisia asusteita. Siksipä ryhdyin neulomaan jo niin monen tekemää Flower Basket -hartiahuivia, mikä osoittautui varsin mukavaksi työksi. Mallikerrat olivat varsin helppoja, olematta kuitenkaan tylsiä. Edes nurjan puolen neulominen ei aivan ehtinyt uuvuttaa - tosin saattaisin olla toista mieltä mikäli olisin tehnyt huivista vielä isomman.



Kuvassa huivi on suurin piirtein puolessa välissä, parin päivän uurastuksen jälkeen. Mietin, sattuiko puikko- ja lankavalintani kohdalleen, mutta Lappiksen kauniin huivin vakuuttamana päätin valintojeni olevan kohdillaan.



Tänään päättelin nuo reilusti yli neljäsataa silmukkaa, ja tuloksena oleva mytty ei näyttänyt kummoiselta. Blogeista näkyi kyllä kuinka kaunista jälkeä kunnon pingotus saa huivissa aikaan, joten silitysrautaan tarttumisen sijasta (kyllä, joskus en malta pingottaa vaan käytän rautaa ja suihkepulloa) pingotin huivin sängylle ja varoin seuraavien neljän tunnin aikana tarkasti, ettei kissa hyppäisi sinne tekemään huiville pahojaan.

Neljän tunnin jälkeen otin nuppineulat pois, palkitsin itseni kolmella Fazerinan irish cream -suklaakonvehdilla (nam) ja ihastelimme yhdessä kissan kanssa lopputulosta:



Olen niin tyytyväinen, huivi onnistui yli odotusten! Lanka oli loistovalinta ja puikkokokokin sopiva, pingotuksen ansiosta huivista tuli ihanan ilmava ja kevyt. Tällaista ajattelinkin teatteria varten.



Lanka: Wetterhoffin Sivilla, 100g eli kaksi vyyhteä
Puikot: 4mm
Ohje: Evelyn A. Clarkin Flower Basket Shawl

Seuraavaksi palaan takaisin orkideasukkien kimppuun, mutta mieleni tekisi tehdä pian toinenkin pitsihuivi. Olenkin hieman pohtinut Särmän Pavonista...

kuvaton - vaan ei toimeton

Ensinnäkin pahoittelen kuvatonta päivitystä, lupaan korvata tämän laittamalla seuraavaan postaukseen useamman kuvan. Toisekseen pahoittelen päivitystaukoa, elämä on vaan jostakin syystä ollut jälleen tavallista hektisempää, tenttiin lukemista ynnä muuta. Tentti on ensi torstaina ja taas tuntuu siltä kuin lukuaika loppuisi kesken...

Olen kuitenkin hieman neulonut. Päätin välttää monille niin tutun toisen sukan syndrooman aloittamalla toisenkin orkideasukan kerän sisältä - nyt kesken on siis kaksi sukkaa, toinen on vain vartta vailla ja myöhemmin aloitettu saa pian kantalapun. Sukat siis edistyvät!

Käväisin tänään Menitassa, ihan insinöörin luvalla. Ensi kuun alussa lähdemme lyhyelle teatterivisiitille Lontooseen (insinöörin syntymäpäivälahja minulle - mies on paitsi romanttinen myös yllätyksiä täynnä) ja ilmaisin toiveen ja tarpeen neuloa matkaa varten hieman paksumpi hartiahuivi. Siispä tänään Menitasta mukaan lähti kolme vyyhteä Wetterhoffin Sivillaa, joista on nyt alkanut muodostua Flower basket shawl. Päätin illan ratoksi harjoitella silmukoiden luontia (en ole aiemmin neulonut keskeltä aloitettavaa huivia) ja innostuin niin, että olen tällä hetkellä jo rivillä 35. Toivottavasti huivi ennättää valmistua matkalle - ja toivottavasti matkaan ei tule mitään ylimääräisiä mutkia...

orkideasukka

En muistakaan, milloin näin ensimmäisen kerran tässä blogissa aivan ihanat violetit sukat, jotka päätyivät heti tehtävien neuletöiden listalle. Lankakin oli valmiina, mutta taidot kärjestä aloitettavista sukista puuttuivat. Piti siis harjoitella.

Eilen koitti tuo päivä, jolloin uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen ja aloitin sukat. Ensimmäinen on siis tässä vaiheessa:



Kuva on varsin epäkelpo, mutta sukkaa on noin jalkaterän puoliväliin saakka. Mallikerta vaikuttaa helpolta, mutten ainakaan vielä ole sitä oppinut ulkoa. Mutta sukkaa on lähes mahdotonta laskea alas, tekisi mieli neuloa vielä yksi kerros, yksi mallikerta, yksi kokonainen sukka!.. Katsotaan onko innostus yhä samanlaista vielä sukanvarren kohdalla, niistä kun pitäisi tulla varsin pitkät.

Magallanes-huivi ei vain ota edistyäkseen. Lanka on kokenut pieniä yrityksiä olla muun muassa Herringbone-huivi sekä My so called Scarf. Mutta jostakin syystä mielessäni väikkyy malliltaan yksinkertainen kolmiohuivi, jossa langan ominaisuudet (värit, paksuuden vaihtelu) ovat pääosassa. Olematta kuitenkaan liian tavallinen huivi... Eli keräilen rohkeutta kokeilla jotakin omaa vaihtoehtoista toteutustapaa valmiin mallin sijaan.

Kesän toinen tentti lähestyy uhkaavasti ja jälleen tuntuu siltä kuin lukuaika loppuisi kesken. Sen lisäksi (entisestä) työpaikasta minua pyydettiin tekemään yksi graafisen suunnittelun juttu, jonka tulisi olla valmis huomenna - varsin pienitöinen ja mukava homma, mutta tentin painaessa mieltä ei tullut ehkä parhaaseen saumaan enkä ole lyhyen deadlinen ystäviä. Huolestuneille kuitenkin tiedoksi, että se on jo melkein valmis ja vähemmällä stressillä kuin itsekin ajattelin. Hienosäätöä se toki kaipaa, eikä tenttiinlukukaan edisty koneella istuessa, siispä takaisin sorvin ääreen...

puikoilta

Tässäpä tuo viime viikolla vajaassa kahdessa päivässä valmistunut sukkapari:



Nämä sukat tuntuvat jotenkin paremmilta jalassa kärjen osalta, joten ehkäpä jatkossakin muotoilen kärjen sädekavennuksen sijaan. Varren jätin tarkoituksella lyhyeksi (kuvassa käännettyinä), nyt harkitsen tuon käännöksen kiinnittämistä. Hieman kyllä arveluttaa kuinka lanka käyttäytyy pesussa, tähän mennessä 7 veljestä on mennyt todella kurjan näköiseksi, pesin sitten kuinka hellävaraisesti tahansa.

Innostuksen puute vaivaa neulontaa (ja virkkaustakin), en tunnu saavan mitään aikaiseksi niistä langoista, jotka kaapista huutelevat. Ihania ohjeita olisi vaikka kuinka, mutta jostakin syystä jokainen vaatisi ihan uudenlaista lankaa. Osasyy voi olla se, että suurin osa lankavarastostani on peräisin 80- ja 90-luvuilta, joidenkin muovilankahirvitysten kohdalla tekisi mieli lopettaa yrittäminen ja vain heittää roskiin. Mutta säästäväinen minä pakkaa sittenkin langat siististi yläkomeroon odottamaan sitä jotakin täydellistä ohjetta, johon lanka sopisi niin, että lopputuloskin olisi miellyttävä.

Ei jumitus vaivaa pelkästään vanhojen lankojen kohdalla, tällä hetkellä mietin kuumeisesti mitä oikein teen tästä:



Magallanesia on kaksi kerää, tahtoisin kaulahuivin, mutten osaa päättää mikä ohje sopisi parhaiten tuollaisen langan kanssa. Jotenkin järkeni sanoo yksinkertaisen ohjeen sopivan parhaiten moniväriselle langalle, jonka paksuus vaihtelee. Mutta mikä ohje?

Näiden tuskailujen jälkeen viettänen loppuillan kesätenttikirjojen parissa (kaksi viikkoa lukuaikaa jäljellä) ja kenties samalla neulon lisää perussukkia - ellei inspiraation puute iske siihenkin. Toivottavasti ei.

sittenkin jotakin

Koneeseeni oli mitä luultavimmin pesiytynyt virus, joka lopulta aiheutti käyttöjärjestelmän jumiutumisen. Kaverin uurastuksen ansiosta puhdistettu kone palaa huomenissa takaisin kotiinsa, onneksi tiedostoineen päivineen (etten sentään aivan kaikkea joutunut jälleen kerran menettämään), onnellisesta lopputuloksesta kuuluu kaikki kiitos ja kunnia ystävälleni. :)

Jottei blogin sisältö koostuisi pelkistä selittelyistä ja pohdinnoista, näytän mitä sentään olen saanut keväällä valmiiksi:



Aivan, sanoin keväällä, sillä huivi oli mukana jo Rooman matkalla. Ja ei, en aio näyttää niitä kuvia, joissa huivi on käytössä. Pelkkä huivi saa nyt riittää... Huivi on Stephanien Snowdrop Shawl ja lanka vaaleanpunaista Grignascon Merinosilkiä. Puikkokoko oli taisi olla kakkonen, ahdistavan pieni joka tapauksessa. Mutta huivi on ihanan kevyt ja ilmava, siis sovelias kesällä pidettäväksi.

Tuon huivin jälkeen olen neulonut sukkaparin 7 veljeksestä (Novitan langoista eroon -projektini jatkuu hiljalleen), kärjestä ylöspäin vaihteen vuoksi. Harjoittelen ensin ihan perussukkia tällä tyylillä, kunnes koen voivani siirtyä pitsikuvioisiin malleihin. Kesän Knittyssä oli ainakin yhdet ihanat tällä tapaa neulotut sukat ja omissa arkistoissani on parikin sellaista ohjetta jotka täytyy toteuttaa. Mutta uudet mallit vaatisivat tietenkin uutta lankaa, joten elättelen haavetta ihanasta käsin värjätystä langasta vaikkapa jostakin...

Totta puhuakseni tiedostan kyllä sen, että suunnitelmissa olevan uuden ulkomaanmatkan vuoksi tämä talous on ainakin jonkinlaisella säästökuurilla. Mutta saahan sitä haaveilla. Langastakin.

Etten vallan unohtaisi, mainitsen lopuksi, että täälläkin on ollut suunnitelmissa kokeilla jossakin vaiheessa langan värjäämistä Kool Aid -jauheella. Kaverini aurinkoisesta Kaliforniasta uhkasi lähettää minulle muutaman pussin. Häntä huvitti suunnattomasti ajatus siitä, ettei mehua suinkaan juotaisi vaan siinä liotettaisiin lankaa...