lapastelijoiden kannatusjäsen

Lapaskuun inspiroimana neulottiin täälläkin alkuviikosta yksi pari. Ostin muutama vuosi sitten pari kerää Fritidsgarnia huovutettua laukkua varten ja projektista jäi yli ihan reippaasti lankaa, jolle en heti keksinyt käyttöä. Yritin kylläkin, nuo valkoinen ja ruskea kerä kävivät mukanani Pariisissakin ja vaikka aloittelin lennoilla erilaisia neuleita, purin jokaisen yritelmän ja kerät saivatkin olla pitkään rauhassa lankavarastossani.

Neuloin muutama vuosi sitten aika ahkerasti lapasia ja tuttuun tapaan tietenkin kaikille muille paitsi itselleni. Murehdin pitkään insinöörillekin kuinka sormia paleltaa ohuissa trikoosormikkaissa ja hän ehdottikin, josko vaihteeksi "tekisit itsellesi jotakin tarpeellista". Kun sitten yhdessä jos toisessakin blogissa alkoi näkyä kauniita huovutettuja lapasia, tulin taas muistaneeksi nuo pari kerää ja muutaman tunnin huolettoman neulomisen tuloksena olivat nämä:



Insinööri hieman ihmetteli olenko madaltanut laatustandardejani, eiväthän nuo ole mitenkään silmää hivelevän kauniit eivätkä edes sopivat! Kehui kuitenkin (jäi siis saman tien kiinni valkoisesta valheesta) ja ihmetteli sitten seuraavana päivänä kun pöydällä olikin noiden rumilusten sijaan nämä:



malli: perinteinen lapanen
lanka: Sandnesgarn Fritidsgarn, luonnonvalkoinen ja tummanruskea
puikot: 5,5mm

Lämpimät, kauniit ja ihanan tuntuiset... Mietin vielä, pitäisikö näitä koristella vaikka paljeteilla tai strasseilla, toisaalta pidän niistä valtavasti ihan näinkin.

Tänään ei ollut vielä ihan lapaskeli kun kävimme katsomassa elokuvateatterissa ennakkoon uuden Bond-elokuvan Casino Royale. Mielestäni elokuva oli hyvinkin onnistunut ja saamansa suitsutuksen arvoinen. Muutaman viimeisimmän mitäänsanomattoman Bond-leffan jälkeen on vihdoinkin tehty sellainen, joka ei ole pelkkää erikoistehostetta, poikajuttuja, paljasta pintaa ja tuotemarkkinointia. Casino Royalessa on toki noitakin, mutta sopivassa suhteessa ja elokuvan käsikirjoitukseen oli selkeästi satsattu, hyvin lopputuloksin.

Uudesta Bondista, Daniel Craigistakin pidin (vaikka ikisuosikkini onkin vanha kunnon Roger Moore). Aluksi hänen roolihahmonsa karkeus haittasi hieman, hänen Bondinsa kun ei ole mikään sulava ja hienostunut agentti vaan melko särmikäs ja ailahteleva, mutta koska elokuva sijoittuu aikaan kun Bond on juuri saanut 00-statuksensa, se onkin ymmärrettävää ja mielenkiintoistakin. Vaikka elokuvassa olikin useita kohtia, joissa katsoja huomaa "ai tuosta se Bond oppii tuon ja tuon nimikkojuttunsa" ne oli toteutettu melko hyvin kliseisiin sortumatta. Ja tunnaribiisikin oli kivaa vaihtelua. Kannattaa siis tsekata.

Nyt jälleen tv:n ääreen ja joululahjojen kimppuun. Olen miettinyt voisiko niitäkin täällä esitellä, koska tietääkseni kukaan tuttuni (jos ylipäätään kukaan) ei lue tätä blogia tai taida edes tietää siitä. Mutta ensin kai pitäisi saada enemmän valmiiksi...

ajoissa?

Yritän olla järjestelmällinen ihminen. En viihdy kaaoksessa ja yritän välttää kaikenlaista stressiä, pientä ja suurta. Pidän suunnitelmallisuudesta ja laadin innoissani kaikenlaisia kaavioita ja listoja, jättäen tietysti tilaa myös mahdollisille muutoksille. En tietenkään aina onnistu, mutta tärkeintä mielestäni onkin se, että jo tämä suunnitelmallisuus on mielestäni mukavaa.

Insinööri taasen on aika perinteinen tapaus, kun tilanne tulee eteen se ratkaistaan siinä samalla. Turha kai mainitakaan, ettei joulu yleensäkään tuota hänelle mitään erityisiä ongelmia tai päänvaivaa. Miksi pitäisikään? Joulunaika onkin tässä perheyksikössä lähinnä kivaa yhdessä tekemistä ja ajoissa suunnittelua, niin ettei mitään tarvitse tai joudu tekemään "pakosta". Ja hyvä kai onkin, että toinen meistä tykkää luoda pohjan suunnitelmille ja toinen pitää siitä, kun on selkeät linjat joiden puitteissa toimia. Se vanha klisee toistensa täydentämisestä sopisi kai tähän.

Mutta onko tämä jotenkin poikkeavaa? Ovatko muutkin jo tässä vaiheessa jo tehneet jonkinlaisen suunnitelman pyhiä varten, koskien esimerkiksi lahjoja ja ruokia? Omat vanhempani noudattavat heille perinteistä kaavaa ensin ajattelemalla, miten jotkut viitsivätkin miettiä moisia juttuja ihan liian aikaisin, kunnes sitten viimeisinä viikkoina (tai todellakin viimeisinä päivinä) ennen aattoa ryhdytään hankkimaan kinkkua, ruokia, lahjoja, siivoamaan... Kotona jouluun liittyi oleellisesti kiire ja kireällä olevat hermot. Kukin tavallaan, tietysti.

Tässä pienperheessä joululahjoja on pohdittu jo jonkin aikaa, eilen tehtiin lähinnä viimeisiä suunnitelmia. Eilen askarreltiin myös muutama joulukortti ja onpa muutama joululahjaneuletyökin jo alkanut valmistua. Ilman kiirettä. Ilman pakkoa tehdä.



Ihan takana näkyy reunaa noista korteista, olipa korttiaskartelusta mitä mieltä tahansa niin kivaa oli tehdä yhdessä, vaikkakin sitten noista "kaikkien käyttämistä" materiaaleista. Tänään postista tuli tilaamani Nancy Bushin Knitting on the Road, jossa oli monia ihania toteutukseen taatusti päätyviä malleja. Scarf Style seikkailee vieläkin jossain päin maailmaa, mutta toivottavasti sekin lopulta päätyy tänne. Kirjan päällä on jotakin joululahjaksi päätyvää.

Välityösukat ovat valmistuneet, Orkideasukat puolestaan ovat edelleen vartta vaille valmiit. Innostusta odotellessa.



malli: perussukka, neulottu kärjestä ylöspäin, varressa picot-päättely
lanka: Novita 7 veljestä, tummanpunainen ja tummanruskea, menekki vajaat puoli kerää kutakin
puikot: 3,5mm

Hammaslääkäriltä tultuani taidan ottaa joululahjakutimen ja tenttikirjan työn alle, ennen kuoroa. Pikku hiljaa, ilman kiirettä.

sukkia ja sukanpuolikkaita

Yleensä vältän kirjoittelua mikäli minulla ei ole valmiita töitä joita esitellä, mutta näytänpä kuitenkin mitä täällä on saatu viime päivinä aikaan:



Orkideasukat ovat suurin piirtein tuossa vaiheessa, olen tehnyt kumpaankin kantapäät ja toiseen kavennuksetkin, eli lähinnä varsien neulomiseen tarvitsen vielä innostusta. Katsotaan josko viikonloppuna tekisi mieli edistää näitä. Nalle, josta sukat neulon ei kyllä itsessään innosta yhtään, sukat ovat jo nyt ihan nukkaiset.



"Välityönä" teen sukkaparia mistäpä muustakaan kuin 7 veljeksestä, aloittelin sukan kärjestä ja varren suuhun tuli muutama rivi joustinneuletta sekä picot-päättely. Jotenkin tästä sukasta tulee joulu mieleen, liekö syy sitten väreissä vai piparkakkureunuksessa... Toinen sukka on jo hyvää vauhtia etenemässä kantapäätä kohti, yritän välttää 2. sukan syndroomaa parhaani mukaan.

Tein tänään pienimuotoista kaaviota joululahjoista (hyvin valmisteltu on puoliksi tehty), listalla on muutama neuletyö, sukkia lähinnä. Sukat ovat kiva lahja kaikessa yksinkertaisuudessaan, suurimmalle osalle ihmisistä niillä on käyttöä ja toteuttamisessa voi käyttää mielikuvitusta mallin ja langan suhteen. Viime vuonna paketteihin päätyi huiveja, joten niitä ei taida olla luvassa tänä vuonna.

Mutta kai se täälläkin täytyy paljastaa, näpertelykärpänen puraisi ja sorruin tilailemaan erinäisiä juttuja täältä...

toinenkin

Aloitin eilen illalla televisiota katsellessa pipon äidille. Viidennellä yrittämällä silmukkamäärä, silmukoiden luontia varten tarkoitetun langanpätkän pituus ja puikkokoko täsmäsivät niin, että pipo valmistui tänä aamuna ja pääsi vanhemmille viedyn lahjakassin (isänpäivä) mukana lämmittämään äitiä:



malli: oma
lanka: Rowan Yarns Cashsoft Aran, väri luonnonvalkoinen (001 Oat), 1,5 kerää
puikot: 4mm

Mielestäni pipo onnistui oikein hyvin, äitikin tuntui pitävän mallista tai sitten oli vain hyvin kohtelias. Pipo istuu kuulemma hyvin, lämmittää sopivasti korviakin eikä kutita ollenkaan. Mallineule on melko yksinkertainen ja päälaen kavennus näyttää hieman kukalta, olen siihen oikein tyytyväinen. Ehkä teen itselleni vielä samanlaisen toisella värillä ja langalla.



Toisessa kuvassa väri erottuu hieman paremmin, itse kuvailisin sävyä vaaleaksi beigeksi tai luonnonvalkoiseksi.

Tällä hetkellä ei tee oikein mieli jatkaa yhtäkään keskeneräistä työtä, ehkä siksi että keskeneräisiä ovat muutamat sukat Novitan tylsän yksivärisistä ja karheista langoista, joita yritän neuloa loppuun... Oikeastaan tahtoisin jotakin ihanaa värikästä lankaa, alpakkaa huiviin tai pehmoista merinovillaa sukkiin, mutta joulunkin vuoksi on elettävä vähän säästäväisemmin ettei joulupöydässä ole ainoastaan sillipurkki ja ruisleipä. Ja kun eilen tuli vihdoinkin hankittua liput tännekin...

Ehkäpä unohdan hetkeksi haaveet kauniista ja hintavista tilauslangoista ja menen penkomaan omia lankavarastoja, ei sitä tiedä jos vaikka inspiraatio iskisi...

pipo perjantaiksi

Aloitin eilen illalla pipon ja tänään, tentin jälkitunnelmissa (taisi mennä läpi) jatkoin, kunnes:



malli: Odessa
lanka: Rowan Yarns Cashsoft Aran (vihertävänruskea), 1,5 kerää
puikot: 3,5mm ja 4,0 mm



Piposta tuli juuri sellainen kuin pitikin: lanka on ihanan pehmeää (57% merinovilla, 33% mikrokuitu, 10% kashmir) ja Grumperinan malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin viehättävä. Helmet jätin mallista pois, mutten ole vielä poissulkenut vaikkapa paljettien mahdollisuutta. Malli on todella addiktoiva, kotiin tultuani lueskelin ja samalla neuloin lähes yhdeltä istumalta pipon loppuun. Tosin aika monet neulejutut ovat mielestäni addiktoivia...

En ole pipoihminen, olen jo yläasteelta lähtien käyttänyt yleensä erilaisia huiveja suojautuakseni kylmältä ja tuulelta (kommentit ovat vaihdelleet maatuskamummosta musliminaiseen, mutta kommentoikoot) ja pidän huivien monipuolisuudesta ja helppoudesta - esimerkiksi hiukset eivät niin helposti lässähdä. En tiedä sopivatko pipot minulle, mutta kenties se onkin vain johtunut vääränlaisista pipoista, sillä tämä näyttää mielestäni ainakin oikein kivalta.

Seuraava pipo onkin tilauksessa äidille, langat siihen ovat samaa kuin tähänkin pipoon, eri väriä vain. Malli pitää vain etsiä, muutama vaihtoehto minulla jo on. Isän isänpäiväsukka-ajatuksen hylkäsin, sukat hän varmaan nimenomaan olettaa saavansa eli parempi hankkia nyt jotakin muuta... Sukathan voi antaa myös muuten vain!

reippailua irlantilaiseen tapaan

Neuloin tämän eilen loppuun, tänään viimeistelin ja hapsutin ja siinä se nyt on:



malli: Irish Hiking Scarf
lanka: Austermann Inka -alpakkalanka, menekki 6 kerää + kolmasosa kerästä hapsuihin

Lankaa meni paljon, koska insinööri tahtoi huivistaan paksun ja pitkän. Sitä se tosiaan on ja lisäksi vielä pehmeäkin, tekisi mieli neuloa itsellekin huivi alpakkalangasta... Hapsut ovat tummemmalla ruskealla, se tuo hieman lisäväriä huiviin. Insinööri piti kovasti ja huivi otettiin saman tien käyttöön - olen itsekin oikein tyytyväinen.

Tämä oli järjestyksessä toinen neulomani Irish Hiking Scarf, ensimmäisen valkoisesta akryylimysteerilangasta neulotun annoin siskolleni joululahjaksi viime vuonna. Pidän itse mallista, se on sopivan yksinkertainen ns. aivottomaan neulontaan, mutta näyttää silti upealta. Tahtoisin yhden itsellenikin, pitänee ottaa projektiksi.

Piipahdin tänään jälleen Menitassa ja mukaan tarttui (tietenkin) lisää lankaa, tällä kertaa ihan tiettyihin tarkoituksiin eli pitäisi saada aikaiseksi muutama pipo. Enkä ole vielä päättänyt tekisinkö isälle isänpäiväksi villasukat - aika viime hetket ovat käsillä mikäli aion saada ne myös valmiiksi...

de iuventute et senectute

Sedälläni - tai oikeastaan isosedälläni - on tällä viikolla 100-vuotissyntymäpäivä. Mitä voi antaa lahjaksi miehelle, joka ei oikeastaan tarvitse tai edes halua mitään suurta tai ihmeellistä, mutta jota kuitenkin tahtoo muistaa?

No sukat tietenkin.



Lanka: 7 veljestä (tummanvihreä, oliivinvihreä(?) sekä valkoinen
Malli: perussukka kärjestä neulottuna Ulla-lehden ohjeella.

Sukat näyttävät isoilta, koska minun jalkaani ne ovat juuri sitä - insinööri ei ollut paikalla miesmallin tehtävää varten. Sedän jalat ovat tietysti isommat kuin minun ja viimeksi huomasin niiden olevan myös aika lailla turvoksissa, joten tein sukista melko suuret. Ainakin niiden pukemisen ja pois ottamisen pitäisi olla helppoa!

Sen lisäksi olen puuhastellut muutenkin enenevässä määrin neuleiden parissa. Itselle olen aloitellut sukkia myöskin 7 veljeksestä (minulla on kovin vähän villasukkia, mutta tuota lankaa riittää vaikka kymmeneen pariin) ja olen neulonut insinöörin kaulahuivia. Hän tuntuu pitävän siitä, mutta itse en ole aivan vakuuttunut ja siksi työ ei etene nopeasti. Minun mielestäni se on liian paksua ja tiivistä neulosta, mutta hänen mielestään sen kuuluukin olla niin ettei se veny muodottomaksi ja lakkaa lämmittämästä. Noh, työn tilaaja päättäköön kelpaavuuden, joten koneelta päästyäni menen varmaankin viimeistelemään sen.

En tiedä johtuuko se joulun lähestymisestä (joulukarkitkin ovat jo kaupoissa) vai siitä, että Helsingissäkin on hitusen valkoista ulkona, mutta kovasti olen jo suunnitellut mitä joululahjoja teen itse. Tänään luonnostelin jo pienehköä listaa. Ehdin myös jo ahdistua siitä, että taidan olla kehittynyt mummuvaiheeseen jo varsin varhaisella iällä, sillä oikeasti vanhaksi minua ei voi kyllä sanoa. Mutta minulla on kissa, laulan kirkon kuorossa, teen usein muun muassa karjalanpiirakoita ja leivon leipää ja aika moni taitaa saada minulta taas pehmeitä paketteja jouluna... Toisaalta minua ei kyllä hävetä yhtään harrastaa käsitöitä ja laulaa itse asiassa varsin nuorekkaassa kuorossa ja hallita muutamien perinneruokienkin valmistus, eivätkä nämä asiat häiritse insinööriäkään. Päin vastoin, tykkää kovasti vaikkapa niistä karjalanpiirakoista.

Olen aina ihmetellyt tuota setääni, koskaan hän ei ole maininnut tai etenkään valittanut olevansa vanha. Ehkäpä juuri sillä asenteella (ja sopivilla geeneillä) päästäänkin noin korkeisiin lukemiin. Itse voin vain toivoa yhtä pitkää ja vaiherikasta elämää kuin hänellä on.

Nyt italian kotitehtävät ja tuo edellä mainittu kaulahuivi odottavat, pohdin myös pitäisikö tänään jo lämmittää myöhäisillalla mukillinen glögiä...