Voiko nyt olla niin onnellinen tilanne, että vain kaksi joululahjaa on enää työn alla? Ja niistäkin on toinen jo jonkin matkaa edennyt, joten asiat ovat oikein esimerkillisesti edenneet täällä. Ihanan rauhallinen tunne, kun on kerrankin toimiva etenemissuunnitelma. Muutoin ei sitten olekaan ollut rauhallista.
Vaikka yliopistolla saa aika vapaasti järjestellä omia opintojaan, ei kaikkia tenttejä (esim. kieliopinnot) pysty rukkailemaan. Sen tuloksena ensi viikolla on muutaman tunnin väliajalla kaksi isoa kielten koetta, toivottavasti kieliopit ja sanat eivät mene päässäni ihan täysin sekaisin. Yhden ison luku-urakkatentin (7 paksuhkoa opusta) jätin joulun jälkeen, että pystyn rauhassa syventymään. Hätäopiskelua ja pelkkää läpipääsemistä en pyri harrastamaan, koska asiat kiinnostavat ihan oikeasti.
Insinöörin äitikin käväisi pääkaupungissa päiväseltään ja pyörähdimme Stockmannilla tutkailemassa kaikenlaista kivaa kunnes insinööri pääsi töistä. Pipon tai jonkinlaisen muun päänsuojan tarve tuli ilmi, mutta varsinaisesti minua ei pyydetty mitään valmistamaan enkä tahtoisi aina olla tuputtamassa omia tuotoksiani (etenkin kun pukinkonttiinkin on insinöörin toivomuksesta menossa äidille jotain itsetehtyä). Joten ainakin toistaiseksi odotan tarkempaa vihjettä.
Siskokin vietti viime yön sairaalassa, jonne joutui jo toisen kerran tämän syksyn aikana ja osin samasta syystä kuin edellisellä kerralla. Silloin oltiin mielestäni vähän turhankin optimistisia parantumisen suhteen, sairaslomaakin tuli vain muutama päivä ja epäilen kyllä alunperinkin altistumisen johtuneen protestanttisen työetiikan omaavan siskoni kolmesta varsin raskaasta työstä sekä opiskelusta. Olen jo pitempään ihmetellyt, millä ajalla hän rentoutuu tai edes nukkuu. Nyt sairaslomaa oli tilanteen vakavuudesta johtuen tullut ilmeisesti yli viikko, joka on sekin hyvin.
Itselläni on jo jonkin aikaa kummitellut pieni flunssanalku, joka aina ilmoittaa itsestään kipeällä kurkulla, lämmöllä, nivelten repimisellä ja nenän tukkoisuudella, mutta katoaa kun otan Finrexiniä ja pysyttelen kotona villasukat (tepsivät aina) jalassa. Aamuinen kamala flunssaolo on nyt iltamyöhällä siis tipotiessään. Mutta oli tietenkin pahimmillaan juuri silloin, kun posteljooni soitteli ovikelloa ja olisi varmasti ojentanut minulle tilaamani
Scarf Stylen, mutta koska asunto oli sekainen ja näytin kamalalta, en uskaltanut avata ovea ja siksipä joudun odottamaan ainakin maanantaihin. Mikäli kyseessä nyt oli edes tuo kirja.
Insinööri pörrää pikkujoulutunnelmissa Helsingin yöelämässä ja kotiutunee joskus aamuyöstä. Minun on vaikea nukahtaa jos tiedän jotakin vielä tapahtuvan ja herääväni, joten todennäköisesti valvon itsekin myöhään. Huomenna alkaisivat
Naisten Joulumessutkin, mutta insinööriä ne eivät kiinnosta eli joudun joko menemään yksin tai houkuttelemaan jotakuta ystävää mukaani. Tai mikäli flunssa kunnolla iskee, silloin jäävät messut väliin. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy. Messut nimittäin kiinnostaisivat...
