aloituksia
Runebergin päivä meni jo, eikä ihan vielä ole ystävänpäiväkään. Siispä tein välipäivien hybridejä:
Koulu ei mene aivan niin kuin olin ajatellut - pitkät päivät ja useampi kieli yhtä aikaa alkavat näyttää hankaluutensa. Kenties harmeista suurin on eteneminen, koen kaikkien näiden opintomuutosten ynnä muiden uusien asioiden keskellä, etten kovin helposti näe mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Joskus tekisi mieli jättää koko homma kesken. Mutta vain joskus.
Kuten eilen insinöörille mainitsin, käsityöt tuntuvat tällä hetkellä olevan ainoa asia, joka ei liiemmin stressaa. Toki murehdin minulle ominaiseen tapaan siitä, saanko hankkimaani lankaa koskaan käytettyä mihinkään järkevään tai mitä ihmettä ikinä saan aikaiseksi pussillisesta 90-luvun Marilyn-lankaa, mutta ainoa etenemistä velvoittava taho olen minä itse. Ei ole mitään takarajaa, että vuoteen 2008 mennessä täytyisi neuloa ja ommella kaikki kätköistä löytyvä valmiiksi tai ei hyvä heilu. Tietenkin käsityöt ynnä muu näpertely vievät aikaa hyödyllisemmiltä asioilta, lähinnä opiskelulta, mutta ilman harrastuksia tuskin jaksaisin kouluakaan.
Eilen taisin viimeinkin keksiä mitä kahdesta Araucanian Magallanes-vyyhdistä tulee. Olen yhä hieman epävarma siitä, pidänkö mallista vai onko se järkyttävän kaamea. Kuitenkin jompaa kumpaa. Allaolevasta kuvasta näkyy hieman paremmin se, miltä huivi tulisi näyttämään:
Mielipiteitä? Parempia ehdotuksia?
Olen ilokseni huomannut Blogilistalle liityttyäni joidenkin tilanneen blogini. Olen aina ajatellut kirjoittavani tätä lähinnä itselleni (ja taustalla vakoilevalle insinöörille, tiedän että luet myös tätä!), mutta on hauska tietää muidenkin täällä pistäytyvän. Olen itsekin huomannut blogien seuraamisen olevan huomattavasti helpompaa käyttäen apuna Blogilistaa.
Löysin käsityökoristani kolme kerää Lett-Lopia: kaksi vihertävää ja yhden tummanruskean. Olisiko vinkkejä mitä näistä saisi parhaiten aikaiseksi, lanka kun on aika karheaa vaikkapa huiviksi? Mietin jo huovuttavani toiset lapaset tai kenties Sophien...
Koulu ei mene aivan niin kuin olin ajatellut - pitkät päivät ja useampi kieli yhtä aikaa alkavat näyttää hankaluutensa. Kenties harmeista suurin on eteneminen, koen kaikkien näiden opintomuutosten ynnä muiden uusien asioiden keskellä, etten kovin helposti näe mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Joskus tekisi mieli jättää koko homma kesken. Mutta vain joskus.
Kuten eilen insinöörille mainitsin, käsityöt tuntuvat tällä hetkellä olevan ainoa asia, joka ei liiemmin stressaa. Toki murehdin minulle ominaiseen tapaan siitä, saanko hankkimaani lankaa koskaan käytettyä mihinkään järkevään tai mitä ihmettä ikinä saan aikaiseksi pussillisesta 90-luvun Marilyn-lankaa, mutta ainoa etenemistä velvoittava taho olen minä itse. Ei ole mitään takarajaa, että vuoteen 2008 mennessä täytyisi neuloa ja ommella kaikki kätköistä löytyvä valmiiksi tai ei hyvä heilu. Tietenkin käsityöt ynnä muu näpertely vievät aikaa hyödyllisemmiltä asioilta, lähinnä opiskelulta, mutta ilman harrastuksia tuskin jaksaisin kouluakaan.
Eilen taisin viimeinkin keksiä mitä kahdesta Araucanian Magallanes-vyyhdistä tulee. Olen yhä hieman epävarma siitä, pidänkö mallista vai onko se järkyttävän kaamea. Kuitenkin jompaa kumpaa. Allaolevasta kuvasta näkyy hieman paremmin se, miltä huivi tulisi näyttämään:
Mielipiteitä? Parempia ehdotuksia?
Olen ilokseni huomannut Blogilistalle liityttyäni joidenkin tilanneen blogini. Olen aina ajatellut kirjoittavani tätä lähinnä itselleni (ja taustalla vakoilevalle insinöörille, tiedän että luet myös tätä!), mutta on hauska tietää muidenkin täällä pistäytyvän. Olen itsekin huomannut blogien seuraamisen olevan huomattavasti helpompaa käyttäen apuna Blogilistaa.
Löysin käsityökoristani kolme kerää Lett-Lopia: kaksi vihertävää ja yhden tummanruskean. Olisiko vinkkejä mitä näistä saisi parhaiten aikaiseksi, lanka kun on aika karheaa vaikkapa huiviksi? Mietin jo huovuttavani toiset lapaset tai kenties Sophien...
3 viestiä:
samoja aatoksia on opintojen etenemisestä ja neulomisen ihanasta stressittömyydestä täälläkin. Välillä ajattelee, että onko sitä ihan väärällä alalla, kun käsillä tekeminen on niin ihanaa ja teoriaan keskittyminen työn ja tuskan takana. Toisaalta välillä taas innostuu ihan hirveästi opinnoista. Kai se on osa tätä tavallista ajattelua siitä, että koskaan ei ole mikään hyvin. Talvella toivoo, että olisi kesä ja toisinpäin jne. Nauti siis hyvällä omallatunnolla neulomisesta. Työ tarvitsee edetäkseen harrastusta vastapainoksi eikä hetkessä eläminen ole aina pahasta! t. yksi blogisi tilaaja:)
Useammallekin tutulle on työohjauksessa neuvottu, että kannattaa työn vastapainoksi tehdä jotain käsillä, koska työssä ei välttämättä koskaan tule mitään valmista. Minulle yksi yliopiston lehtori (muistaakseni, en ole tittelistä ihan varma) (mies) kirjoitti sähköpostiviestissään, että neulo välillä, niin jaksat taas paneutua opintoihin.
Huivista on tulossa oikein kivannäköinen.
Ja kiva, että löydyt nyt listaltakin. Olen kyllä seurannut touhujasi jo kauan kirjanmerkeistäni käsin, mutta lista on kuitenkin jotenkin niin kätevä.
Lähetä kommentti
<< palaa takaisin