what's going on

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kenties liian pitkään. Lukeekohan tätä enää kukaan? Olisi kiva tietää, jättäkää vaikka viesti!..

Elämässä on tapahtunut viime kuukausina hyvin paljon. Tavallisten kiireiden lisäksi on tullut sekä iloisia että surullisia asioita kohdattavaksi.

Ensin tietysti iloiset asiat, sillä perusluonteeltani olen kuitenkin optimisti. :) Lähden ensi vuoden alussa puoleksi vuodeksi Ruotsiin opiskelemaan, odotan sitä innolla. Stressaan tietysti, kuten tapanani on, mutta positiivisesti. Mietin jo, mitä kaikkea otan mukaan ja miten elämä siellä poikkeaa elämästäni täällä. Suurin uusi asia on soluasuminen (joka todennäköisesti toteutuu), en ole koskaan asunut kenenkään - perhettä ja avomiestä lukuun ottamatta tietysti - kanssa samassa kämpässä. Jännittää!

Surulliset asiat... Isäni pelästytti jokin aika sitten koko lähipiirinsä saadessaan äkillisen sydänkohtauksen. Hetken perheeni eli omituisessa välitilassa kun odotimme uutisia sairaalasta missä isä kiireellisesti leikattiin. Onni oli kuitenkin onnettomuudessa ja enkelit mukana - isä toipuu, on jo päässyt kotiinkin! Jotakin käsitöiden tekemisen terapeuttisesta vaikutuksesta kertonee sekin, että odottaessamme isän heräämistä teho-osastolla kudoin samalla isälle villasukkia. Käsillä täytyi olla jotakin tekemistä.

Nyt vanhemmillani alkoi kuitenkin uusi luku elämässä, se vaihe jossa täytyy ymmärtää ettei ilman apua enää pärjää. Äitini on vaikean nivelreuman takia liikuntarajoitteinen ja isä on hoitanut suurimman osan juoksevista asioista - tähän saakka. Nyt pakkaa täytyy sekoittaa uudelleen, tehtäviä on jaettu sekä minun ja siskoni että ostopalveluiden kesken. Samalla meidän lasten suhde vanhempiin muuttuu uudentyyppiseksi jälleen kerran.

Lääkärissä olen parin viime kuukauden aikana juossut itsekin - mutten todellakaan missään näin vakavassa mittakaavassa. Aikaa kaikki tietysti vie ja kun tähän kaikkeen sekoitetaan vielä keskeneräinen kandidaatintutkielma sekä muutama puuttuva kurssi ennen joulukuun puoliväliä käytäväksi, alkaa siinä olla jo aika paljon puuhaa...

Mutta onneksi on käsityöt ja muu puuhastelu, viemässä ajatuksia hetkeksi jonnekin muualle. Kuten joka syksy, kylmien ilmojen tullessa teen pari pipoa ja huivia - nyt ei vain ole kuvia näytettäväksi. Mitään niitä suurempaa en ole saanut aikaan, mutta olen toiveikas. Niin neulomisen kuin kaiken muunkin suhteen!

A short summary in English (if there is anyone reading... Leave a message if you can?): A lot has happened in my life recently, hence the absence from blogging. Good things, like leaving for Sweden in the beginning of next year as an exchange student, and bad things, like my father having a heart attack and going through emergency surgery. Life gives you unexpected things and doesn't let you get away easy but in the end I'm hopeful - about everything.