edistymistä

Mummitilkkuja tuli sen verran kuin arvailinkin, eli juuri tarpeeksi pieneen peittoon. Langanpäättelyurakka on vajaassa puolessavälissä ja sen jälkeen täytyy vielä virkata reunus.



Peitto käy juuri sopivasti kissan torkkupeitoksi ikkunalaudalle kunhan valmistuu. Sen jälkeen tekisi mieli aloittaa isompi peitto, joko virkaten tai ommellen. Yksi tilkkutäkki taloudesta löytyy, mutta tekisi mieli ommella toinen itse.

Muut projektit kuten aiemmin mainitsemani huivi eivät ole edenneet mainittavasti. Yksi uusi, salainen työ on kuitenkin päässyt puikoille...

PS. I was wondering (because of some comments I've received) if there would be any demand for me posting in english as well as finnish? Leave a little note so I'll know if anyone's interested...

old granny marilyn

Viikonloppuna ryhdyin huvikseni virkkailemaan 90-luvulta saakka lankakätköissäni marinoituneita tyttömäisen sävyisiä Marilyn-sekoitelankoja isoäidin neliöiksi. Mokomat lankakerät ovat vaivanneet minua jo pitkään, osasta tein aikaa sitten kierrätykseen päätyneen neulepuseron, jota en käyttänyt kertaakaan. Tahdoin kuitenkin saada niistä aikaiseksi edes jotakin järkevää, kunnes sitten viikonloppuna mieleeni pujahti idea virkata niistä neliöitä ja yhdistää ne peitoksi.



Lankaa on jäljellä vielä toiseen mokomaan, joten eiköhän näistä pieni peitto saada aikaiseksi, vaikkapa sitten kissalle (koska vauvaa meillä ei ole). Virkkaaminen luonnistuu nopeaan tahtiin, mutta hieman hirvittää edessä oleva loputon langanpäättelyurakka...

elämänlankaa

Aloitin Garnstudion ohjeella neuletakkia Silke-Tweedistä, ensimmäinen iso projektini sitten kultaisen 90-luvun. Pidän sukkien, huivien ja pipojen neulomisesta kenties siksi niin paljon, että työt ovat pieniä ja valmistuvatkin nopeasti. Vaikka olen mittaillut pitkin etenemistä neuletiheyttä ynnä muuta, pelottaa että takin mitat eivät pidä paikkaansa. Mutta senhän näkee oikeastaan vasta lopussa.



Kommentteihin oli tullut mainintaa opiskelun ja työn yhdistämisestä. Arvostan suuresti niitä, jotka onnistuvat yhdistämään nuo kaksi. Se on usein hankalaa, itselläni erityisen vaivalloista.

Kolmantena yliopistovuotenani päädyin hetkiseksi aikaa sairauslomasijaiseksi melkoisen tuttuun ympäristöön. Sijaisuus venyi odotettua pitemmäksi ja sen jälkeenkin jäin paikkaan määräaikaisella sopimuksella, jota aina sitten jatkettiin (työnantajalla oli henkilöstövaje ja minulla rahapula). Työstä oli sikäli minulle hyötyä, että näin läheltä tulevien virkaveljien ja -siskojen työn arkea ja rutiinia, vaikka oma työni ei varsinaisesti alaan kuulunutkaan. Työympäristö oli mukava, työtoverit ihania, esimieheni reilu ja viihdyin oikein hyvin muutaman vuoden ajan. Viihtyisin siellä varmasti edelleen.

Olin noiden parin vuoden aikana suorittanut kenties yhteensä alle kaksikymmentä opintoviikkoa ja lykkäsin opiskelijaelämään palaamista paremman taloudellisen ajan toivossa (opintotukea ei tullut, joten olin ns. loukussa). Entä samaan aikaan tenttiminen? Olisi varmasti onnistunut joltakulta toiselta hyvin, mutta itseltäni ei. Työpäivät olivat paitsi pitkiä, myös ihan oikeata työtä, joka vaati veronsa. Samoin työaikojen vaihtelut (esimerkiksi edellisenä iltana yhdeksään, aamulla puoli yhdeksän takaisin) loivat oman paineensa. Vapaapäivinä mieleen tuli lähinnä lepo ja rästissä olevien kotitöiden hoitaminen. Opiskelu siinteli jossakin kaukaisuudessa.

Mikä sitten muuttui? Insinööri muutti kaiken. Jonkin aikaa seurusteltuamme ja hänen valmistuttuaan muuttaminen tuli ajankohtaiseksi ja taloudellisesti järkevin ratkaisu oli insinöörin muuttaminen pääkaupunkiseudulle minun luokseni. Hän ehdotti hoitavansa suurimman osan elinkustannuksista, jolloin minimipalkkaani ei enää tarvittaisi. Voisin palata kouluun ja saada jälleen osan opintotuesta. Hänkin hyötyisi, sillä asumiskustannuksiin kuuluisi vain yhtiövastike. Näin sovimme ja pääsin syksyllä toden teolla opiskelujen pariin pitkästä aikaa.

Tänään siis kouluun, kirjastoon ja sitten kotiin. Vihdoinkin pääsen lukemaan tenttiä varten. Ehdin neuloa villatakkiakin. Enää ei ahdista.

ystävällistä

Maailma alkaa näyttää pikku hiljaa selkeämmältä tämänpäiväisen silmälääkärin jälkeen. Käsityöt eivät ole edistyneet muutamaa riviä enempää, mutta leivoin söpöstelypäivän hengessä pikkuleipiä illan pataruoan makeaksi päätökseksi:



Herrasväen pikkuleipiä hieman erimuotoisina, välissä vadelmahilloa. Nam.

Edellisen postini opintoahdistuskohta oli kirvoittanut ymmärtäväisiä kommentteja, kiitokset niistä! On lohduttavaa kuulla ettei painiskele yksin samantapaisten asioiden kanssa ja että esimerkiksi käsitöiden teko tuo rentoutumista monille muillekin. Itse päädyin nyt jättämään yhden kevätlukukaudella suoritettavaksi aikomani kielikurssin, kolme kieltä ja kirjatentit ovat minulle tarpeeksi ja yksi intensiivikurssi päälle keikutti tasapainoa hieman liikaa. En tahdo opiskella suorittaakseni, vaan haluan oikeasti oppia ja ymmärtää uusia asioita. Mikäli kahmin kalenteriin liikaa ei tavoitteeni onnistu.

Ylisuorittajaminä oli päätöksestä harmissaan, koska minä nyt vain olen sellainen. Mutta luulisin voivani pärjätä keskeyttämispäätöksen kanssa vaikkapa lupaamalla itselleni suorittaa kurssin kesällä, mikä on ihan mahdollista ja omassa opintotilanteessa ehkä parasta. Insinööri onneksi ymmärtää ja tukee kaikenlaisten opintoahdistusten ohi, itsekin ollut joskus samantapaisessa tilanteessa.

Joten huomenna kielitunteja on vain kahta sorttia ja ehdin vihdoinkin antaa aikaa kirjatentille. Asiat näyttävät valoisammilta.

aloituksia

Runebergin päivä meni jo, eikä ihan vielä ole ystävänpäiväkään. Siispä tein välipäivien hybridejä:



Koulu ei mene aivan niin kuin olin ajatellut - pitkät päivät ja useampi kieli yhtä aikaa alkavat näyttää hankaluutensa. Kenties harmeista suurin on eteneminen, koen kaikkien näiden opintomuutosten ynnä muiden uusien asioiden keskellä, etten kovin helposti näe mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Joskus tekisi mieli jättää koko homma kesken. Mutta vain joskus.

Kuten eilen insinöörille mainitsin, käsityöt tuntuvat tällä hetkellä olevan ainoa asia, joka ei liiemmin stressaa. Toki murehdin minulle ominaiseen tapaan siitä, saanko hankkimaani lankaa koskaan käytettyä mihinkään järkevään tai mitä ihmettä ikinä saan aikaiseksi pussillisesta 90-luvun Marilyn-lankaa, mutta ainoa etenemistä velvoittava taho olen minä itse. Ei ole mitään takarajaa, että vuoteen 2008 mennessä täytyisi neuloa ja ommella kaikki kätköistä löytyvä valmiiksi tai ei hyvä heilu. Tietenkin käsityöt ynnä muu näpertely vievät aikaa hyödyllisemmiltä asioilta, lähinnä opiskelulta, mutta ilman harrastuksia tuskin jaksaisin kouluakaan.



Eilen taisin viimeinkin keksiä mitä kahdesta Araucanian Magallanes-vyyhdistä tulee. Olen yhä hieman epävarma siitä, pidänkö mallista vai onko se järkyttävän kaamea. Kuitenkin jompaa kumpaa. Allaolevasta kuvasta näkyy hieman paremmin se, miltä huivi tulisi näyttämään:



Mielipiteitä? Parempia ehdotuksia?

Olen ilokseni huomannut Blogilistalle liityttyäni joidenkin tilanneen blogini. Olen aina ajatellut kirjoittavani tätä lähinnä itselleni (ja taustalla vakoilevalle insinöörille, tiedän että luet myös tätä!), mutta on hauska tietää muidenkin täällä pistäytyvän. Olen itsekin huomannut blogien seuraamisen olevan huomattavasti helpompaa käyttäen apuna Blogilistaa.



Löysin käsityökoristani kolme kerää Lett-Lopia: kaksi vihertävää ja yhden tummanruskean. Olisiko vinkkejä mitä näistä saisi parhaiten aikaiseksi, lanka kun on aika karheaa vaikkapa huiviksi? Mietin jo huovuttavani toiset lapaset tai kenties Sophien...

ettei päätä palele

Avopuolison käsityöinnostuksesta huolimatta insinöörillä oli ainoastaan muutama hassu pääkappale, joista valita: englantilaismallinen lippalakki syysilmoja varten, ohut ja lyhyt musta trendipipo sekä kipparimallinen neulemyssy, jokainen kaupan tuotoksia. Noista kolmesta viimeisin oli ainoa, joka edes jossakin määrin piti viimaa poissa. Pakkasten löydettyä vihdoin pääkaupunkiseudunkin oli pipotilanteelle selvästi tehtävä jotakin. Niinpä insinöörille valmistui tällä viikolla peräti kaksi myssyä lisää, ensimmäinen torstaina ja jälkimmäisen neuloin alusta loppuun tänä aamuna:



malli: shedir (Knitty)
lanka: Austermann Bambou Soft, tummanruskea
puikot: 3,5mm

Shedir, joka näyttää tällä hetkellä löytyvän lähes jokaisesta neuleblogista, oli hieman hankala vaan ei sentään mahdoton tehtävä, joka otti oman aikansa valmistuakseen. Vaikka yritin tarkistaa neuletiheyden niin hyvin kuin vain osasin, on valmis myssy hieman väljä, enkä oikein usko bambusekoitelangan kutistuvankaan. Mutta se on pehmeä ja mukava päässä, joskaan ei aivan kylmintä viimaa karkoita.

Insinööri esitti siis toiveen toisenlaisesta piposta, joka olisi hieman samanmallinen kuin vielä täällä esittelemätön Eskimo-langasta itselleni tekemä. Hain eilen Menitasta muutaman kerän samantyylistä lankaa ja tänä aamuna, dokumenttia katsellessa valmistui toinen pipo:



malli: oma
lanka: SandnesGarn Easy, tummanruskea
puikot: 5,5mm

Pipo valmistui vajaassa tunnissa ja testikäytön perusteella sopi oikein mukavasti näille ilmoille. Insinööri vaikutti tyytyväiseltä tähänkin, eli hyvä minä!

Tänään olisi ollut mitä mainioimmat ilmat ulkoiluun kera uusien pipojen, mutta niinpä vain jäi hauskuus minulta väliin. Pitkään välttelemäni flunssa sai ilmeisesti vihdoinkin pienen selkävoiton eilisestä, kun iltamyöhään kävelimme keskustasta elokuvan jälkeen kotiin. Matka ei ollut pitkä, mutta ilmeisesti tarpeeksi, sillä oloni oli (ja on edelleen vähän) kaamea ja kuumeinen.

Siispä reippailun sijaan lauantai vietettiin tilkkupeiton alla möllöttäen ja telkkaria katsellen, koulutehtävät mielen perukoilla kummitellen - inhottavaa saada viikonlopuksi tehtäväksi kirjoittaa aine ruotsiksi, palautus maanantaina tietenkin. Onneksi on insinööri, joka kävi kaupassa, lämmitti ruokaa ja hieroi hartioitakin - kyllä tästä selvitään, ehkä jo huomiseksi.

kerro se kuvin

Koska edellinen postaukseni oli kuvaton, voisin kuvitella sen olleen myös varsin mielenkiinnoton. Valmistuneiden töiden ja bloggauspaussin pituuden vuoksi kuvia olisi näytettävänä aika paljon. Päätin kuitenkin esitellä vain jokusen, ne joissa on mielestäni jotain esiteltävää. Ensin kuitenkin minun on palattava joulunaluspäiviin asti.

Pääteltäviä neuleita oli tällainen läjällinen:



Suurin osa niistä oli perinteisellä mallilla neulottuja raitasukkia, joita kenties olisi turha erikseen esitellä. Mukana oli kuitenkin pari hieman jännittävämpää työtä:



Insinöörin äitiä lahjoimme tänä jouluna tällaisilla huovutetuilla tossuilla. Malli on omasta päästä, insinööri itse valvoi työn etenemistä vaikka ennen huovutusta tokaisikin: "Noi mahtuis varmaan norsulle", ilmeisen huolissaan. Pesukone kuitenkin teki tehtävänsä varsin oivallisesti ja pieni muotoonvenyttely sai aikaan pörröiset ja lämpöiset tossut. Jotka olivat jo käytössä kun viimeksi piipahdimme insinöörin kotopuolessa vierailulla.

Oma äitini sai puolestaan nämä sukat:



Malli on Cable Twist Socks, joita näkyi useissakin eri blogeissa ennen joulua. Lanka on Regia Silkiä viininpunaisena, ihanan pehmeää lankaa, joskin purkautui nopeasti mikäli silmukka putosi. Menekki hieman vajaa kaksi kerää 2,5mm puikoilla. Äiti tykkäsi.

Neulottujen lahjojen lisäksi annoin myös itse tekemiäni koruja:




SoftFlex-vaijeriin pujoteltuja makeanveden helmiä, kivihelmiä ja hopeisia välihelmiä. Yksinkertaista, mutta viehättävää.

Viimeisenä projektina esittelen siskolleni syntymäpäivälahjaksi viime viikonloppuna (insinöörin ystävällisellä avustuksella) tekemäni laukun. Laukkuun päädyimme siksi, että siskoni kissa oli tehnyt ikävän "yllätyksen" hänen aikaisempaan pikkulaukkuunsa, joten uusi oli kenties paikallaan:




Kankaat ovat Marimekolta, sisuskangas on kuvioltaan "Ananas"-mallia. Siskoni mielipidettä en ole vielä kuullut (sillä en päässyt antamaan lahjaa henkilökohtaisesti), mutta itse olisin kyllä voinut tuota käyttää. Kankaitten valinta oli ehkäpä se haasteellisin, sillä siskoni on hyvin tarkka enkä tahtonut tehdä laukkua joka aivan varmasti jäisi käyttämättä. Valintakohkauksesta kertonee sekin seikka, että Marimekon ystävällinen myyjätär muisti minut saman tien kun maanantaina palasin liikkeeseen katsastamaan lisää kankaita uusia projekteja varten, ja kysäisi heti iloisesti: "Onko laukku jo valmis?"...

Huono omatunto pakottaa lopettamaan neuleista höpöttämisen ja palaamaan taas opiskelun ääreen. Aamupäivän luennot jätin väliin huonon olon takia, iltaluennolle tähtään ja sitä varten on kerrattava, ensi viikolla on välikoe. Siispä hetkeksi jälleen hyvästit...