I do, I do
Vietimme häitä toukokuun aurinkoisena lauantaina, eli noin kolme kuukautta sitten. Vihkiminen tapahtui uudessa kotikirkossamme Helsingin keskustassa ja hääjuhlat pidettiin nykyään hieman harvinaisempaan tyyliin kotona, jossa toimitettiin samalla kodin siunaus. Vieraita meillä oli kolmisenkymmentä, kaikki sekä minulle että miehelleni tuttuja ja rakkaita.
Häissä ideana oli alusta alkaen tehdä mahdollisimman paljon asioita itse ja pitää juhla henkilökohtaisena ja lämminhenkisenä. Ajatus kotihäistä oli minulle se "ainoa oikea", miehellä siinä oli enemmän sulateltavaa - jälkeenpäin hän on tosin sanonut että juhla oli juuri sellainen mitä hän toivoikin. Kutsukortit teimme itse, samoin häänettisivut ja osallistuimme myös vihkisormustemme suunnitteluun kultasepällä.
Hääpukuani en ommellut (tästä aiemmin mainitsinkin) ja vaikka en edes valinnut mekkoa itse, oli se loppujen lopuksi minulle juuri oikea. Kaulaan sain äidiltäni lainaksi hänen ostamansa upean vanhan kaulanauhan, joka kuulemma oli Suomen suurlähettilään puolisolla kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisissa. Hartiahuivin kanssa tuli pienoinen kiire, langanpäiden päättely tehtiin tietysti vasta hääpäivän aamuna (khrm...), mutta nätti siitä mielestäni tuli:
Lankana on Wetterhoffin Silviaa luonnonvalkoisena ja malli on Victorian Lace Today -kirjan Myrtle Leaf Shawl. Puikkokokona 4.5mm. Jätin kirjan huivista neulotun reunuksen pois ja virkkasin sen sijaan yksinkertaisen pykäreunuksen.
Tässä kuvassa näkyy huivin mallikerta hieman paremmin sekä tuota reunusta. Luonnonvalkoinen lanka sointui kivasti pukuuni, joka oli enemmänkin shampanjan värinen.
Itse tekemisen teema toistui myös tarjoiluissa, kaikki ruoat teimme itse paikan päällä. Suorastaan korvaamattomaksi avuksi tulivat siskoni ja hänen avomiehensä, jotka varmalla kädellä luotsasivat buffetin esillepanoa ja toteutusta juhlapäivänä. Väkersin pitopöytään muun muassa pasteijoita, keksejä sekä hääkakkumme (sulhasen toiveen mukaisesti appelsiini-suklaakakku), jonka vanha kulta -tehosteväri oli johdettu suoraan puvustani:
Tein myös oman kimppuni sekä sulhasen, bestmanien sekä lähisukulaisten rintavieheet. Olin ajatellut kokovalkoista kimppua, mutta häitä edeltävänä päivänä siskon kanssa puutarhalla käväistessä päätinkin mennä ihan toiseen suuntaan. Tässä kuvaa kimpustani:
Ruusujen lisäksi siinä on pioneja ja neilikoita. Kimppu päätyi noutopöytään keskipisteeksi ja sai paljon kehuja! Onnistuin itsekin omasta mielestäni sitomaan itselleni kauniin kimpun.
Häiden jälkeen on syntynyt lisääkin käsitöitä, niistä sitten seuraavaksi.
Our wedding day was a sunny saturday in May. We decided to have a small ceremony and a reception at home and of course, decided to do as much as we can by ourselves. We made our wedding invitations, a website and designed our wedding bands at the jeweller.
I didn't make my own dress, nor even pick it out myself, but it turned out to be the perfect one. I borrowed the necklace from my mother, who had bought this at an antiques store. Apparently it was worn at the crowning of queen Elisabeth II. The wedding shawl was my creation, pattern from Victorian Lace today, called Myrtle Leaf Shawl. I left out the border in the pattern and crocheted a simple shell border instead.
Like I mentioned, we did as much as we could ourselves. My sister and her spouse were a great help with the food during the wedding day. I baked mini quiches, cookies and our wedding cake (by my husband's request, an orange-chocolate cake).
I also tied my own bouquet. I had thought of an all white one at first, but the day before the wedding decided to go a whole other way. I picked out peonies, roses and carnations in fabulous colours. I loved the result and it got a lot of compliments too!
There has been knitting and crafting after the wedding, too, more about it later!
Häissä ideana oli alusta alkaen tehdä mahdollisimman paljon asioita itse ja pitää juhla henkilökohtaisena ja lämminhenkisenä. Ajatus kotihäistä oli minulle se "ainoa oikea", miehellä siinä oli enemmän sulateltavaa - jälkeenpäin hän on tosin sanonut että juhla oli juuri sellainen mitä hän toivoikin. Kutsukortit teimme itse, samoin häänettisivut ja osallistuimme myös vihkisormustemme suunnitteluun kultasepällä.
Hääpukuani en ommellut (tästä aiemmin mainitsinkin) ja vaikka en edes valinnut mekkoa itse, oli se loppujen lopuksi minulle juuri oikea. Kaulaan sain äidiltäni lainaksi hänen ostamansa upean vanhan kaulanauhan, joka kuulemma oli Suomen suurlähettilään puolisolla kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisissa. Hartiahuivin kanssa tuli pienoinen kiire, langanpäiden päättely tehtiin tietysti vasta hääpäivän aamuna (khrm...), mutta nätti siitä mielestäni tuli:
Lankana on Wetterhoffin Silviaa luonnonvalkoisena ja malli on Victorian Lace Today -kirjan Myrtle Leaf Shawl. Puikkokokona 4.5mm. Jätin kirjan huivista neulotun reunuksen pois ja virkkasin sen sijaan yksinkertaisen pykäreunuksen.
Tässä kuvassa näkyy huivin mallikerta hieman paremmin sekä tuota reunusta. Luonnonvalkoinen lanka sointui kivasti pukuuni, joka oli enemmänkin shampanjan värinen.
Itse tekemisen teema toistui myös tarjoiluissa, kaikki ruoat teimme itse paikan päällä. Suorastaan korvaamattomaksi avuksi tulivat siskoni ja hänen avomiehensä, jotka varmalla kädellä luotsasivat buffetin esillepanoa ja toteutusta juhlapäivänä. Väkersin pitopöytään muun muassa pasteijoita, keksejä sekä hääkakkumme (sulhasen toiveen mukaisesti appelsiini-suklaakakku), jonka vanha kulta -tehosteväri oli johdettu suoraan puvustani:
Tein myös oman kimppuni sekä sulhasen, bestmanien sekä lähisukulaisten rintavieheet. Olin ajatellut kokovalkoista kimppua, mutta häitä edeltävänä päivänä siskon kanssa puutarhalla käväistessä päätinkin mennä ihan toiseen suuntaan. Tässä kuvaa kimpustani:
Ruusujen lisäksi siinä on pioneja ja neilikoita. Kimppu päätyi noutopöytään keskipisteeksi ja sai paljon kehuja! Onnistuin itsekin omasta mielestäni sitomaan itselleni kauniin kimpun.
Häiden jälkeen on syntynyt lisääkin käsitöitä, niistä sitten seuraavaksi.
Our wedding day was a sunny saturday in May. We decided to have a small ceremony and a reception at home and of course, decided to do as much as we can by ourselves. We made our wedding invitations, a website and designed our wedding bands at the jeweller.
I didn't make my own dress, nor even pick it out myself, but it turned out to be the perfect one. I borrowed the necklace from my mother, who had bought this at an antiques store. Apparently it was worn at the crowning of queen Elisabeth II. The wedding shawl was my creation, pattern from Victorian Lace today, called Myrtle Leaf Shawl. I left out the border in the pattern and crocheted a simple shell border instead.
Like I mentioned, we did as much as we could ourselves. My sister and her spouse were a great help with the food during the wedding day. I baked mini quiches, cookies and our wedding cake (by my husband's request, an orange-chocolate cake).
I also tied my own bouquet. I had thought of an all white one at first, but the day before the wedding decided to go a whole other way. I picked out peonies, roses and carnations in fabulous colours. I loved the result and it got a lot of compliments too!
There has been knitting and crafting after the wedding, too, more about it later!
