still on the needles

Tänä viikonloppuna tein viimein sen, mikä oli odottanut itseään jo pitempään... Kaivelin lankakätköjä ja etsiskelin käsiini kauan aikaa sitten hylkäämiäni töitä, jotka pitäisi jo vihdoin saattaa valmiiksi. Tärkeyslistani kärjessä on Swallowtail Shawl, joka tällä hetkellä näyttää näin nuhjuiselta:


Tämän keskeneräisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä seikasta, etten osaa lukea ohjeita 1)kunnolla ja 2)loppuun asti. Tein keskiosan kuviota enemmän kuin mitä ohjeessa sanottiin, koska tahdoin huivista ison. Oletin (virhe nro 1) suurentamisen olevan yhtä mutkatonta, kuin mitä Flower Basket Shawlin kanssa. Sitten kun huomasin, etteivät silmukat menekään tasan, en tutkinut asiaa sen kummemmin (virhe nro 2) vaan hylkäsin työn kaappiin.

Nyt olen päättänyt vakaasti neuloa sen valmiiksi asti, joten heti kun vaan löydän ohjepaperin (tai tulostan uuden), alkaa armoton silmukoiden laskeminen.


Toinen keskeneräinen on BYOB, jota neulon narisevasta Novitan Tahiti -muovilangasta, mitä lankakorista sattui löytymään ihan liian paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kassista on tulossa aivan tolkuttoman iso...

Jokatapauksessa, neulonta tuntuu tällä hetkellä paremmalta ajatukselta kuin pitkiin aikoihin. Toivottavasti tunne ei ole ohimenevä.

---

Last weekend I went through my stash and wips, with newfound determination to finish these two that have been haunting me ever since I abandoned them. Swallowtail Shawl was abandoned because I had trouble making it bigger (if I only had read the pattern instructions carefully first!) and BYOB just seemed to be too huge to finish. Stupid, I know! But now, it's looking better. Slowly but surely I'm reconnecting with knitting again. And it feels really good.

simple and chic

En tahdo edes jaksaa muistaa, kuinka kauan aikaa sitten ostin nämä langat (no, blogin kätköistä löytyisi sekin tieto). Ihastuin Araucanian Magallanes-langan kauniisiin väreihin ja emmin lankakaupassa pitkään tämän värin ja upean savunharmaan sävyn välillä, kunnes päädyin näihin.

Langan muuntautuminen neuleeksi olikin sitten toinen juttu. Magallanes on paksuudeltaan todella vaihtelevaa, joten mikään kovin monimutkainen malli ei (minun mielestäni) olisi oikein päässyt oikeuksiinsa. Yksinkertaisista mikään ei oikein iskenyt ja kerät pyörivät pitkään lankalaatikossa.

Kunnes sitten keksin, että yksinkertainen on sittenkin parasta:



Lanka: Araucania Magallanes, 2 kerää
Puikot: 6 mm bambut
Malli: maailman yksinkertaisin, omasta päästä sovellettu



Tykkään! Langan kauniit, syksyyn sopivat ruskan värit eivät kuvassa oikein kunnolla näy, mutta ainaoikein-neule tuo ne sekä paksuusvaihtelun mainiosti esiin. Hapsuista en ollut aluksi oikein varma, mutta ihan kivalta nekin minusta näyttävät.



Käytössä huivi on useimmiten tällä tavoin kaulan ympärille kiedottuna (pahoittelut karmeasta poseerauksesta! En ole tottunut kameran edessä keikistelemään), sataprosenttinen villa lämmittää ihanasti arkiaamujen työmatkoilla.

---

I've had these two skeins of Araucania Magallanes for ages (or at least a few years). It seemed impossible to find a suitable shawl pattern for them, since the yarn varies greatly in thickness and colours are so vivid. Then I suddenly realised that simplicity is the key. And look, isn't it so?

The pattern is the most basic garter stitch shawl pattern that I could think of. And I love it. It is the perfect shawl for fall.

third time's a charm

Tämä huivimalli on nähty tässä blogissa jo kahdesti aiemminkin. Nimittäin Flower Basket Shawl. Ensimmäisen tein itselleni, toisen ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Kolmas tuli taas minulle siitä syystä, että lahjoitin tuon ensimmäisen huivin siskolleni häiden yhteydessä. En vaan osannut olla ilman.



Malli: Flower Basket Shawl
Lanka: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhteä
Puikot: 5mm bambu

Lankana jälleen kerran Wetterhoffin Sivillaa, tällä kertaa punaisena. Huiviin käytin kaksi kerää, tosin vähempikin olisi voinut riittää. Tästä tuli pingotettuna melko suuri, itse olen mieltynyt pienempiin huiveihin.



En tiedä, johtuiko se kosteasta säästä vai pingoituksesta itsestään, mutta en millään saanut huivin kaunista reunaa pysymään mallissaan. Ajattelin venytellä huivia vielä uudelleen, mutta voi olla ettei muoto kestä sateisessa syyssäässä tätä paremmin.



Tällä tavoin kaulalle kiedottuna huivia oikeastaan käytänkin. Ja tämä syystakkini oikeastaan vaati parikseen punaisen huivin. Eipä silti, hyvin punainen sopii muidenkin syystakkieni kanssa.



Kisukin tuntuu tykkäävän.

---

Yes I know, another Flower Basket Shawl. This one is my third, made for me after I gifted the first one to my sister.

I used the same yarn, Wetterhoff Sivilla, as I did before. I don't know if it was the rainy weather here in Finland, but the lovely border this shawl has didn't last for long. I'm thinking of re-blocking it, even though right now it doesn't bother me that much since I mostly wear this shawl wrapped around my neck.

I do, I do

Vietimme häitä toukokuun aurinkoisena lauantaina, eli noin kolme kuukautta sitten. Vihkiminen tapahtui uudessa kotikirkossamme Helsingin keskustassa ja hääjuhlat pidettiin nykyään hieman harvinaisempaan tyyliin kotona, jossa toimitettiin samalla kodin siunaus. Vieraita meillä oli kolmisenkymmentä, kaikki sekä minulle että miehelleni tuttuja ja rakkaita.

Häissä ideana oli alusta alkaen tehdä mahdollisimman paljon asioita itse ja pitää juhla henkilökohtaisena ja lämminhenkisenä. Ajatus kotihäistä oli minulle se "ainoa oikea", miehellä siinä oli enemmän sulateltavaa - jälkeenpäin hän on tosin sanonut että juhla oli juuri sellainen mitä hän toivoikin. Kutsukortit teimme itse, samoin häänettisivut ja osallistuimme myös vihkisormustemme suunnitteluun kultasepällä.

Hääpukuani en ommellut (tästä aiemmin mainitsinkin) ja vaikka en edes valinnut mekkoa itse, oli se loppujen lopuksi minulle juuri oikea. Kaulaan sain äidiltäni lainaksi hänen ostamansa upean vanhan kaulanauhan, joka kuulemma oli Suomen suurlähettilään puolisolla kuningatar Elisabeth II:n kruunajaisissa. Hartiahuivin kanssa tuli pienoinen kiire, langanpäiden päättely tehtiin tietysti vasta hääpäivän aamuna (khrm...), mutta nätti siitä mielestäni tuli:



Lankana on Wetterhoffin Silviaa luonnonvalkoisena ja malli on Victorian Lace Today -kirjan Myrtle Leaf Shawl. Puikkokokona 4.5mm. Jätin kirjan huivista neulotun reunuksen pois ja virkkasin sen sijaan yksinkertaisen pykäreunuksen.



Tässä kuvassa näkyy huivin mallikerta hieman paremmin sekä tuota reunusta. Luonnonvalkoinen lanka sointui kivasti pukuuni, joka oli enemmänkin shampanjan värinen.

Itse tekemisen teema toistui myös tarjoiluissa, kaikki ruoat teimme itse paikan päällä. Suorastaan korvaamattomaksi avuksi tulivat siskoni ja hänen avomiehensä, jotka varmalla kädellä luotsasivat buffetin esillepanoa ja toteutusta juhlapäivänä. Väkersin pitopöytään muun muassa pasteijoita, keksejä sekä hääkakkumme (sulhasen toiveen mukaisesti appelsiini-suklaakakku), jonka vanha kulta -tehosteväri oli johdettu suoraan puvustani:



Tein myös oman kimppuni sekä sulhasen, bestmanien sekä lähisukulaisten rintavieheet. Olin ajatellut kokovalkoista kimppua, mutta häitä edeltävänä päivänä siskon kanssa puutarhalla käväistessä päätinkin mennä ihan toiseen suuntaan. Tässä kuvaa kimpustani:



Ruusujen lisäksi siinä on pioneja ja neilikoita. Kimppu päätyi noutopöytään keskipisteeksi ja sai paljon kehuja! Onnistuin itsekin omasta mielestäni sitomaan itselleni kauniin kimpun.

Häiden jälkeen on syntynyt lisääkin käsitöitä, niistä sitten seuraavaksi.

---

Our wedding day was a sunny saturday in May. We decided to have a small ceremony and a reception at home and of course, decided to do as much as we can by ourselves. We made our wedding invitations, a website and designed our wedding bands at the jeweller.

I didn't make my own dress, nor even pick it out myself, but it turned out to be the perfect one. I borrowed the necklace from my mother, who had bought this at an antiques store. Apparently it was worn at the crowning of queen Elisabeth II. The wedding shawl was my creation, pattern from Victorian Lace today, called Myrtle Leaf Shawl. I left out the border in the pattern and crocheted a simple shell border instead.

Like I mentioned, we did as much as we could ourselves. My sister and her spouse were a great help with the food during the wedding day. I baked mini quiches, cookies and our wedding cake (by my husband's request, an orange-chocolate cake).

I also tied my own bouquet. I had thought of an all white one at first, but the day before the wedding decided to go a whole other way. I picked out peonies, roses and carnations in fabulous colours. I loved the result and it got a lot of compliments too!

There has been knitting and crafting after the wedding, too, more about it later!