stuck in a rut

Viime aikoina olen tehnyt lähinnä samoja juttuja: käynyt töissä, parannellut flunssaa, ommellut, tehnyt koruja. Langat ja puikot olen säilönyt kaappiin odottamaan inspiraatiota. Sitä ei ole tullut.

Flunssa ottaa osansa, sillä olo on edelleen vähän voimaton. En kuitenkaan ole ollut kunnolla kipeänä, eikä kuume ole noussut tarpeeksi selättääkseen pöpöä. Lohtua kipeälle kurkulle ja jäsenten särkemiselle tuo kuitenkin kevätaurinko ja viikonloput, jolloin voi pyöriä kaupungilla, kävellä rannassa, kuunnella lintuja ja uskoa kevään vielä joskus tulevan. Viimeisimmät rannekorut:


Olen muuten huomaillut koruilun ikävän puolen: Joku materiaaleista on aina loppu/loppumaisillaan, joten tilauksia eri helmikauppoihin lähtee tuon tuostakin...

---

Lately I've been doing the same things over and over again: working, getting over a flu, sewing, making jewelry. I've been waiting for a knitting inspiration but so far in vain.

This flu is really taking its toll on me. Though I had a bout of fever a few days ago it still didn't kill the bug completely. I'm grateful for sunshine, weekends and little birds singing and reminding me that spring will come. Above pictured the latest bracelets I've made.

I've also found the dark side of making jewelry: I'm always almost or completely out of some material I need, so I've been placing a lot of orders...

what a week

Palautin kandidaatintutkielmani torstaina - jopa kokonaista päivää ennen määräajan umpeutumista! Kohtalo oli tietenkin kasannut tielle roiman määrän keskittymiskykyä ja positiivista ajattelua haittaavia tapahtumia.

Ensin tietokone meni rikki ja vaati tiedostojen pelastamista ynnä muuta asiaankuuluvaa panikointia. Oman lähipiirini tilanne ja siitä aiheutunut välirikko aiheutti myös unettomia öitä ja ahdistusta. Sitten Stora Enso yllätti kaikki ilmoittamalla suurista irtisanomisista ja mikäli insinööri kuuluu irtisanottaviin on pienen perheemme pääasiallinen tulonlähde katkolla. Samalle ikävälle päivälle sattui myös insinöörin vanhempien koiran äkillinen poismeno. Pikku hiljaa alkoi tuntua siltä ettei huonoille uutisille tullut loppua... Onneksi on ystäviä ja etenkin insinööri. Kun pystyi tukeutumaan toiseen oli helpompi käsitellä kaikkea. Ja saada tutkielma aikaan - ihan uhallakin!

Torstaina sitten ilmaannuin laitokselle palauttamaan työtä - toimiston oveen kiinnitetty lappu kertoi toimiston olevan kiinni loppuviikon! Noh, amanuenssia etsimään ja nivaska hymyn saattelemana hänelle ja sitten kotiin. Olo oli tyhjä, tuntui kuin jotain puuttuisi ja seuraavan yön näinkin omituisia unia, joissa keskiajan paavit kertoivat minulle etten aakkostanut lähdeluetteloa.

Ahdistukseen auttaa yleensä käsillä tekeminen, niin tässäkin tapauksessa. Viimeisten parin viikon aikana sain neulottua ja purettua kokonaisen Cavern-villatakin ja neulottua purkamistani langoista ylösalaisin v-kaula-aukkoisen neulepuseron, neulottua hartiaviitan tapaisen lämmittimen sekä yhden kaulahuivin. Koskapa tietokoneeni on edelleen rikki (tällä hetkellä kirjoittelen vanhemmalla, hädin tuskin toimivalla kannettavallani) en saa kuviakaan vielä nettiin - en blogiin enkä Ravelryyn. Mutta en valita, se on pientä kaiken muun rinnalla.

No, ainakin tiedämme mitä Joulupukki voisi tänä vuonna tuoda... :)

A lot of things can go wrong when you have a paper due - like a broken computer! I handed out mine last Thursday, I finished it despite all the drama and sad things that happened. A lot of knitting took place (because knitting helps me when I'm stressed) but I have no pictures to show because my computer is still broken. At least our Christmas wishes are pretty obvious now. :)