Bling bling

Pidin huomaamattani pitkäksi venähtäneen blogitauon, jonka aikana ajattelin aika usein tätä nettinurkkaustani. Pimeä vuodenaika on käynyt monen muunkin bloggaajan kirjoitteluvireeseen, onko siis ihme että aurinkoiseksi muodostunut lauantai sai minutkin taas innostumaan?

I accidentally took a blog break for a while, though I thought about this place a lot. This dark season has taken its toll on others as well, so is it really surprising that a sunny Saturday got me writing again?

Kudin on pysynyt piilossa, mutta koruja on syntynyt. Tässä niistä viimeisimmät:

There has been no knitting, but I've been making jewelry. The latest:



Ylempi meni ystävälle syntymäpäivälahjaksi, alemman tein itselleni. Kummassakin on makeanvedenhelmiä, kivihelmiä ja hopeaosat Balin hopeaa.

The one on top was a birthday present for a friend, the bottom one is for me. Both of them have freshwater pearls, stone beads and Bali silver.

Ystävän koru lähikuvassa:

Closeup on my friend's bracelet:



Hieman asiasta kukkaruukkuun, aloitimme pitkällisen suunnittelun ja pohdinnan tuloksena tämän ystäväiseni kanssa blogin - vielä ei ole selvää millaiseksi blogi muodostuu, mutta ideoita ainakin riittää. Kässäjuttujen osalta jatkan kyllä vielä täälläkin, Peritia on kuitenkin tullut jo niin rakkaaksi "omaksi nurkaksi". Mutta Procellaan siis kurkkaamaan jos sekalainen puuhastelu kiinnostaa!

On a side note, my friend and I have finally - after years (yes, years) of planning and designing - started a blog. As far as knitting goes I'll still continue here, Peritia is dear to me as my own little place. But if you're interested in miscellaneous crafting etc. go take a look at Procella!

a whole new year

Täällä ollaan taas!

En suinkaan ole unohtanut tätä blogia, vaikka poissaoloni venähtikin reippaanlaisesti. En myöskään ole lopettanut käsitöiden tekemistä. Jotenkin vain pimeät päivät lykkäsivät kirjoittamista ja yhtäkkiä havahduin siihen tosiasiaan etten ole kirjoittanut mitään pariin kuukauteen. Noin vain. No, nyt siihen tulee muutos.

Syy, miksi tämän blogin alunperin perustin - lähinnä käsitöistä raportointi - on tavallaan tullut tiensä päähän. Aloitin kirjoittelun aikana, jolloin asuin 19 neliön yksiössä ja seurustelin toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa, jota näin yleensä vain viikonloppuisin. Sen jälkeen kirjoittelin käsitöistäni Helsinkiin muuttaneen miehen avovaimona samaisesta 19 neliön yksiöstä. Nyt asun ihan asunnon kokoisessa asunnossa saman miehen kanssa, josta on jo tullut aviomieheni. Harrastaminen on saanut aivan uusia mahdollisuuksia nyt, kun on vihdoinkin tilaa tehdä ja säilyttää. Samaten olen vihdoinkin päässyt laajentamaan käsillätekemisen skaalaa sisustamisen ja ruoanlaiton puolelle ja mikä ehkä parasta, saanut miehenikin innostumaan itse tekemisestä.

Tämän vuoksi ajattelin perinteisten uudenvuodenlupausten ohella (ne tavalliset syö terveellisemmin ja liiku enemmän...) uudistaa myös tätä blogia. En lähde tarkkaan määrittelemään millaista blogia lähden rakentamaan, sillä ajattelin ajan luotsaavan minut sopivalle polulle. Pääpaino tulee olemaan käsillä tekemisessä, mutten vielä tiedä mitä kaikkea muuta täältä tulee löytymään. Ainoastaan yhden asian voin varmuudella sanoa: Kuvien määrä tulee reilusti lisääntymään. Ja laatukin kenties paranee auringonvalon lisääntyessä. :)

Näihin tunnelmiin päätän tämän vuoden ensimmäisen viestin. Seuraavassa on mukana sitten niitä kuviakin...

something old, something new...

Blogin hiljaisuudelle on ollut omat syynsä, niistä jo aikaisemmin hieman salaperäisesti taisin vihjatakin. Tässä muutaman kuukauden aikana olisi nimittäin tarkoitus saada järjestettyä pienimuotoiset hääjuhlat. Avomieheni kosi tammikuun lopulla, hääpäivä päätettiin toukokuulle ja nyt melko suuri osa vapaa-ajasta on mennyt kaikenlaisessa häihin liittyvässä puuhastelussa. Kaikki on kyllä hienosti mallillaan, ainakin toistaiseksi - ja asenne rennon huoleton!

Ajattelin aluksi tehdä oman häämekkoni, mutta se olisi kenties ollut tässä kaikessa myllerryksessä hieman liikaa. Jotakin itsetehtyä tahdoin kuitenkin alttarille mukaani, joten kipaisin hakemassa Menitasta kaksi vyyhteä Wetterhoffin Silviaa luonnonvalkoisena huivia varten. Sopiva huivimalli on kuitenkin ottanut oman aikansa löytyäkseen ja tällä viikolla lähtikin nettiputiikista tilaukseen Jane Sowerbyn Victorian Lace Today. Ravelrystä olen jo ennakkoihastellut montaa eri mallia, toivottavasti jokin niistä on toteutukseltaan sopivan simppeli valmistuakseen ajoissa ilman hermoromahdusta.

Häiden ohella jotain muutakin on vielä tekeillään, mutta siitä myöhemmin...

---

There is a reason for the silence that has taken over this blog. Most of my free time has for the past few months been filled with wedding plans. That's right, my boyfriend proposed, we set the date to May and now there's a lot of fun little wedding stuff in the works. Everything is going along fine and relaxed. Fun!

I thought of sewing my own wedding dress but decided that with all of this going on it would maybe be a bit too much. I wanted to make something though, so I bought two skeins of Wetterhoff Silvia from my LYS and started to look for a shawl pattern. It wasn't as easy as I hoped to find one just right for this so now I'm waiting for Victorian Lace Today by Jane Sowerby to arrive in the mail. I've already admired some of the patterns in Ravelry and will surely find something suitable there! Hopefully I will be able to finish the shawl in time though.

There's still something else going on, but I'll save some news till later...

the blues

Päivät menevät vauhdilla eteenpäin. Olen huomannut, että olen uudessa työssäni varsinainen noviisi. Yritän kuunnella ja oppia mahdollisimman tunnollisesti, kuitenkin välillä tuskastuen omaan osaamattomuuteeni. Uskallan kyllä kysyä apua, suorastaan koen sen velvollisuudekseni kun kyseessä on jokin asia, jonka tekeminen väärin maksaisi firmalle rahaa ja aikaa. Olisi kuitenkin kiva kokea joku päivä edes jonkinlainen "mä osasin!"-elämys. No, ehkä sen aika tulee vielä.

Kodinhoito on himpun verran retuperällä uuden elämänrytmin saattelemana. Kissalla on paljon enemmän omaa aikaa kuin aiemmin, en tosin huomaa eroa sen käytöksessä. Ehkä kisu nauttiikin enemmän päivistä itsekseen. Entä harrastaminen? Edelleen odottaa oman paikkansa löytämistä uudesta elämästä. Neulon välillä bussissa, mutta yleensä koen olevani hieman liian väsynyt siihen. Bussissa on toisinaan rentouttavaa vain istua, etenkin kun työmatka taittuu yhdellä linjalla, eikä bussi koskaan ole aivan täysi.

Tilasinpa kuitenkin lankaa netistä, piristääkseni itseäni tänä ankeana lumettomana kevättalvena:



Sukkalankaa! Yksi vyyhti ihanaa Cherry Tree Hillin Supersock DK:ta sävyssä Caramel Corn, sekä neljä vyyhteä ShibuiKnitsin merinosukkalankaa. Sinisävyisistä tulee sukat insinöörille ja punasävyiset ovat (ainakin toistaiseksi) aiottu minulle.



Pakko oli vielä tilata tämä ihanainen vyyhti The Plucky Knitterin lankaa huivia varten. Sävy Plum Pudding oli "just mun värinen". Huivin mallin mietin sitten myöhemmin.

Koska kaikki tehdään aina vaikeimman kautta, unohdin tätä tilausta tehdessäni USA:n tullirajat tykkänään ja teinkin sitten elämäni ensimmäisen vierailun tulliin. Lisämaksuja rapsahti 14 euron edestä, opinpahan ensi kerralla tarkkailemaan tiukasti yhteissumman maagista rajaa...

---

I'm feeling just a bit blue today. I feel like I haven't got the hang of my new job yet and have to ask a lot of questions still. I'm learning and I realize it takes time, though I kind of long for that feeling of an accomplishment. Maybe it'll come.

My daily routine is still settling. Work takes a big portion out of my day and I still don't know how to fit in other things, such as hobbies. I sometimes knit on the bus, but just sometimes.

I did, however, order some yarn! There's no better way to take away the blues... Some sock yarn and one skein for a scarf. It wasn't that easy to get these, though. I forgot all about order limits and had to collect my package from the customs. But now they're home. Next time I won't forget.

and they say good things take time

English translation at the bottom of the post from now on.

En voi millään uskoa, että on jo helmikuu. Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin ja olen vain yrittänyt pysyä menossa mukana.

Kirjoitin aiemmin vaihtoon lähtemisestä ja muistakin suunnitelmista tälle vuodelle. No, vaihto peruuntui (toisessa päässä asioita ei hoidettu oikein mitenkään) ja huomasin vuodenvaihteen jälkeen olevani suunnitelmaa vailla. Opintojeni ollessa varsin hyvässä vaiheessa katsoin parhaaksi hakea töitä, joita pian sainkin. Nyt lukemisen sijaan teen toimistotyötä kivassa yrityksessä, jossa vaikuttaisi olevan mukava yhteishenki. Vuodenvaihdetta piristi vielä Antin saama vakituinen työpaikka, jota oltiin kyllä pitkän aikaa toivottu.

Jotakin muutakin on elämässä kehitteillä, mutta kaikki on vielä niin keskeneräistä etten uskalla siitä vielä puhua. Mutta pian kuitenkin, mikäli asiat sujuvat toivotulla tavalla.

Neulerintamalla ei joulun jälkeen ole tapahtunut paljoakaan. Joululahjoistakin vain pieni hitunen oli itse tehtyä. Tulevalle anopille lähti tällainen huivi:



Malli / pattern: Adamas
Lanka / yarn: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhteä (tasan!)
Puikot /needles : 5mm



Viestiä tuli joulun jälkeen, että lahja oli oikein mieluinen. Ja sointui mukavasti viime jouluna antamiini ja paljon käytettyihin tossuihin.

Ystävälleni lähti tällainen päätä lämmittämään:



Malli / pattern: Slouchy beret, hieman mukailtuna
Lanka / yarn: Novita Euro Collection Angora, 2 kerää
Puikot /needles : 4mm



Tällä hetkellä puikot saavat odottaa, sillä kesken on eräs suurempi projekti: Antin kaverilla on häät tässä kuussa ja pukukoodi edellytti pitkää juhlapukua. Kaapista ei löytynyt, joten mitä tekee käsityöihminen? Aivan oikein, päättää ommella itse... Katsotaan sitten, kuinka kävi. Nyt takaisin kankaita leikkaamaan.

---

I can't believe it is already February. Time has really gone by speedily and I have just tried to keep up with it all.

I mentioned my plans about a year abroad as an exchange student as well as other things for this year. Well, it never goes as one plans it. The exchange was cancelled (they didn't really take care of necessary things at the other end) and I found myself without a plan just after the new year had started. Since my studies were in a good state I thought it best to look for a job, which I found shortly after. Now instead of studying full time I work at an office in a nice firm which seems to have a really good atmosphere. To really start the new year with good news, Antti finally got himself a steady job.

Something else is in the works, but everything is still so unfinished that I dare not speak of it. Soon, though, if things go as we hope.

Above I introduced the knitted gifts I gave for christmas last year, it seems I kept it to a minimum. The shawl I made for my future mother-in-law, the beret was for a friend of mine.

Right now I've put needles on hold, since I have a sewing project I need to finish. A friend of Antti's is getting married this month and I didn't have a full-length evening gown as the invitation required, so what does a crafty girl do? That's right, she decides to make it herself... We'll see what happens!

finally

Tietotekninen pula-aika on vihdoinkin ohi uuden MacBookin myötä - kaikki on vielä hieman uutta ja sekavaa, mutta pikku hiljaa alkavat salaisuudet avautua. Ja koska nettielämä ei ole enää pelkän sivujen selailun ja irkin varassa, voin pitkästä aikaa päivittää blogia kuvallisesti. Jotakin nähtävääkin näet on.

I got myself a new MacBook and am slowly but surely learning how to use it. Therefore, because now I can do more than browse websites and talk on IRC, I'll show you some pictures of newly finished WIPs.





Malli: omasta päästä
Lanka: Garnstudio Silke-Tweed, menekki 5,5 kerää
Puikot: 3,25 mm

Ostin nämä Silke-Tweed kerät Menitasta jo yli vuosi sitten, mutten löytänyt mitään täsmälleen haluamani kaltaista neuleohjetta. Kaikissa tuntui olevan liikaa yksityiskohtia, kun itse halusin yksinkertaisen perusneuleen. Kandintyön viimeistelyn ohessa syntyi sitten tämä pyörönä ylhäältä alaspäin neulottu pusero, josta tuli ihan kiva ja pidettävä. Lanka kutittaa aika lailla, joten se hieman vähentää innostusta pitää neuletta.

I bought these skeins of Silke-Tweed from my LYS over a year ago, but couldn't find a suitable pattern for me. I was searching for a simple everyday sweater pattern instead of a detailed one. So when I was finishing up my bachelor's thesis I knitted this top-down seamless pullover, coming up with it as I went along. It turned out nice and wearable, though the yarn itches a bit.





Malli: Lace Edged Women's Hat
Lanka: RYC Cashsoft DK, 0,6 kerää
Puikot: 3mm

Neuloin tämän yhtenä iltana telkkaria katsellessani ja odotellessani insinööriä pikkujouluista kotiin. Pitsineule oli helppo oppia, sillä opeteltavia rivejä oli vain kaksi. Muokkasin mallia kuitenkin niin, että tein kavennukset tähden muotoisesti samaan suuntaan kiertävien kavennuskohtien sijaan. Tällä hetkellä säät eivät salli näin ohuen pipon käyttöä, mutta keväällä tämä pääsee taatusti käyttöön. Tälle ajattelin tehdä pariksi vielä samantyyppisen kaulahuivin.

I knitted this cap one night watching tv and waiting for the Engineer to come home from a pre-christmas party. The lace pattern was easy to learn. I modified the pattern so that the decreases turned out to be star-shaped in the dome. The weather doesn't allow me to wear this cap now, but when spring comes I'll definitely wear it. I'm also considering a matching scarf.

Insinööri esitti ohimennen kainon toivomuksen, etten blogissa erheellisesti tituleeraisi häntä "pelkäksi insinööriksi", hänhän on sentään DI. ;) Jatkossa ajattelin kutsua miestä oppiarvon sijaan kuitenkin joko mieheksi tai etunimellä, miten vain.

The Engineer mentioned that he would prefer me not to call him "just an Engineer" in my blog, since he does have a master's degree and all. So from now on I think I'll just call him my boyfriend or by his first name.

ravelry!

Ensinnäkin, kiitokset kaikille edelliseen postiin kommentoineille - on mukava tietää, että täälläkin vielä käydään! Sen lisäksi, nyt minutkin löytää Ravelrysta, nimimerkkini siellä on (vanhaa kaavaa noudattaen) Eirene. Aavistelen tästä tulevan hurjan addiktoivaa... Törmäilläänhän sielläkin?

I've been invited to Ravelry, my nickname there is Eirene (as usual). I have a feeling this will be highly addictive... I hope to see you there!

what's going on

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kenties liian pitkään. Lukeekohan tätä enää kukaan? Olisi kiva tietää, jättäkää vaikka viesti!..

Elämässä on tapahtunut viime kuukausina hyvin paljon. Tavallisten kiireiden lisäksi on tullut sekä iloisia että surullisia asioita kohdattavaksi.

Ensin tietysti iloiset asiat, sillä perusluonteeltani olen kuitenkin optimisti. :) Lähden ensi vuoden alussa puoleksi vuodeksi Ruotsiin opiskelemaan, odotan sitä innolla. Stressaan tietysti, kuten tapanani on, mutta positiivisesti. Mietin jo, mitä kaikkea otan mukaan ja miten elämä siellä poikkeaa elämästäni täällä. Suurin uusi asia on soluasuminen (joka todennäköisesti toteutuu), en ole koskaan asunut kenenkään - perhettä ja avomiestä lukuun ottamatta tietysti - kanssa samassa kämpässä. Jännittää!

Surulliset asiat... Isäni pelästytti jokin aika sitten koko lähipiirinsä saadessaan äkillisen sydänkohtauksen. Hetken perheeni eli omituisessa välitilassa kun odotimme uutisia sairaalasta missä isä kiireellisesti leikattiin. Onni oli kuitenkin onnettomuudessa ja enkelit mukana - isä toipuu, on jo päässyt kotiinkin! Jotakin käsitöiden tekemisen terapeuttisesta vaikutuksesta kertonee sekin, että odottaessamme isän heräämistä teho-osastolla kudoin samalla isälle villasukkia. Käsillä täytyi olla jotakin tekemistä.

Nyt vanhemmillani alkoi kuitenkin uusi luku elämässä, se vaihe jossa täytyy ymmärtää ettei ilman apua enää pärjää. Äitini on vaikean nivelreuman takia liikuntarajoitteinen ja isä on hoitanut suurimman osan juoksevista asioista - tähän saakka. Nyt pakkaa täytyy sekoittaa uudelleen, tehtäviä on jaettu sekä minun ja siskoni että ostopalveluiden kesken. Samalla meidän lasten suhde vanhempiin muuttuu uudentyyppiseksi jälleen kerran.

Lääkärissä olen parin viime kuukauden aikana juossut itsekin - mutten todellakaan missään näin vakavassa mittakaavassa. Aikaa kaikki tietysti vie ja kun tähän kaikkeen sekoitetaan vielä keskeneräinen kandidaatintutkielma sekä muutama puuttuva kurssi ennen joulukuun puoliväliä käytäväksi, alkaa siinä olla jo aika paljon puuhaa...

Mutta onneksi on käsityöt ja muu puuhastelu, viemässä ajatuksia hetkeksi jonnekin muualle. Kuten joka syksy, kylmien ilmojen tullessa teen pari pipoa ja huivia - nyt ei vain ole kuvia näytettäväksi. Mitään niitä suurempaa en ole saanut aikaan, mutta olen toiveikas. Niin neulomisen kuin kaiken muunkin suhteen!

A short summary in English (if there is anyone reading... Leave a message if you can?): A lot has happened in my life recently, hence the absence from blogging. Good things, like leaving for Sweden in the beginning of next year as an exchange student, and bad things, like my father having a heart attack and going through emergency surgery. Life gives you unexpected things and doesn't let you get away easy but in the end I'm hopeful - about everything.

farewell to may

Toukokuu sujahti ohi vauhdilla. Tentit, kesän intensiivikurssin alkaminen, erilaiset juhlat ja niihin liittyvä valmistelu vaativat aikansa. Useasti olen miettinyt tänne kirjoittamista, mutta yhtä usein se on jäänyt. Neuleita ei ole valmistunut, neuletakki on edelleen lähes samassa vaiheessa kuin aiemminkin ja muut projektit eivät vain houkuttele.

May went by fast. Exams, summer university course, different celebrations and their preparations have taken their time. I've often thought of writing here and just as often abandoned that thought. I haven't finished any knitting, the cardigan is still where I left it and other projects just don't feel like it.

Sen sijaan olen jäänyt koukkuun ompelemiseen! Rakastan joululahjaksi saamaani konetta ja olenkin yrittänyt opetella sitä käyttämään. Ompelu on minulle melko uusi tuttavuus, koulussakin valitsin teknisen käsityön. Olen aloittanut helpoista projekteista ja yritän siirtyä sitä mukaa hankalampiin kun taitoja kertyy.

Instead of that I've gotten addicted to sewing! I love the sewing machine I got for christmas and I've tried to learn how to use it. Sewing is relatively new to me, I even chose woodworking in school. I've started with easy projects and try to move into more advanced ones as I get more experienced.



Hameeseen käytin lopun Marimekon Ananas-kankaasta, mitä ostin siskoni syntymäpäivälahjaan. Hame on tehty perus a-linjaisen hameen kaavalla.

The skirt is made of the rest of the fabric (Marimekko Ananas) I bought for my sister's birthday present. The pattern is just a basic a-lined skirt.

Laukun kangas on aikoja sitten Eurokankaasta palana ostettua paksua verhoilukangasta, sisällä on roosa cuprovuori ja laukun reunaan neulasin satiininauhaa. Kaavoitin laukun itse.

The bag is of an old upholstery fabric I bought from Eurokangas a long time ago, lined with rose cupro fabric and decorated with a satin ribbon. I drew the pattern myself.

Ompelemisen lisäksi olen kunnon koti(avo)vaimon tapaan innostunut aikaisempaa enemmän leipomisesta ja ruoanlaitosta. Viime aikoina olemme ostaneet kaupasta leipääkin vain harvoin, sitä on sen verran helppo tehdä itsekin. Tapanani on aterian jälkeen tarjota myös aina pientä jälkiruokaa ja vain harvoin ostan jotakin valmiina.

In addition to sewing I, such as a good house(common-law)wife should, have taken a bigger interest in baking and cooking. Lately we've bought bread very rarely since it's fairly easy to bake. I also have a habit of serving a little dessert after dinner and I rarely buy anything ready made.



Kaura-suklaakeksit tein Baking Bitesin ohjeella ja niistä tuli aivan ihania! Juuri tällaisia keksejä tehtiin ystäväni luona Yhdysvalloissa.

Oatmeal-chocolate chip cookie recipe was found at Baking Bites and they turned out great! These were just the type of cookies we made at my friend's house in the US.

Prinsessakakun tein alunperin kaverini synttäripiknikkiä varten, mutta saimme syödä sen kahdestaan kun jouduimme perumaan piknikille menon. Vaikka marsipaanikuorrutus onkin hieman muhkuraisen näköinen, kakku oli hyvää vaikka itse sanonkin...

The Princess Cake was originally meant for my friend's birthday picnic, but we got to eat it by ourselves because we had to cancel going there. Even though the marzipan looks a bit bumpy the cake was delicious even though I say so myself...

Tänään täytyisi vielä ehtiä pyöräyttää pizzataikina ja maustekakku ennen yliopistolle lähtöä, illalla voisinkin sitten katsoa hieman tilkkutäkkiprojektiani. Kuulemisiin!

Today I have to prepare a pizza dough and a spiced coffee cake before I go to the university, in the evening I might have time to check out my quilt project a little...