Jos nyt yritetään unohtaa se seikka, että päivittämisestä on aikaa pieni iäisyys ja jatketaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eipä tosin paljon olekaan ja sekin vähä löytyy toisesta blogista. Jotenkin vaan tuntuu etteivät nämä käsityöhöpöttelyt oikein istu tuonne, joten elvytetään tämä blogi taas eloon.

Totuuden nimissä täytyy myöntää, ettei niitä viimeisteltyjä neuleita ole joulun jälkeen kovin montaa tehty. Keskeneräisiä kyllä riittää… Mutta aloitellaan siis joululahjoista (kätevästi näin pääsiäisen korvilla).

Sisko sai orchid-sukat Shibui knitsin sukkalangasta, joka taisi olla epävirallinen joululahjalanka. Ostin sitä Titityyn verkkokaupasta vähän joka värissä ja kotoa löytyi vielä vyyhti poikineen edelliseltä hamstrauskerralta. Näiden väri on peony, tuollainen upea punaiseen taittava violetti. Puikkokoko oli 2mm, mutta helpohkon mallin ja kivan langan ansiosta yhden sukan neulomiseen kului vain kaksi iltaa sohvannurkassa. Orchid-malli on muuten aika joustava, joten isommilla puikoilla olisi voinut tulla vähän turhan suuret sukat.

Shibuin sukkalanka on ihanaa kutoa, mutta harmittavalla tavalla värjätty. Se nimittäin laikkuuntuu joka värissä. Näissä melkein yksivärisissä vyyhdeissä se ei oikeastaan haittaa, mutta monivärisissä lopputulos näyttää harmittavasti siltä kuin olisin itse yrittänyt värjätä lankaa ekaa kertaa… Ei siis ihan sitä mitä hain. Ensi sukkasavottaa varten täytynee löytää joku uusi suosikki, vähän pohdin raaskisiko sitä satsata seuraavaksi Koiguun.

Tänä viikonloppuna tein viimein sen, mikä oli odottanut itseään jo pitempään… Kaivelin lankakätköjä ja etsiskelin käsiini kauan aikaa sitten hylkäämiäni töitä, jotka pitäisi jo vihdoin saattaa valmiiksi. Tärkeyslistani kärjessä on Swallowtail Shawl, joka tällä hetkellä näyttää näin nuhjuiselta:

Tämän keskeneräisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä seikasta, etten osaa lukea ohjeita 1)kunnolla ja 2)loppuun asti. Tein keskiosan kuviota enemmän kuin mitä ohjeessa sanottiin, koska tahdoin huivista ison. Oletin (virhe nro 1) suurentamisen olevan yhtä mutkatonta, kuin mitä Flower Basket Shawlin kanssa. Sitten kun huomasin, etteivät silmukat menekään tasan, en tutkinut asiaa sen kummemmin (virhe nro 2) vaan hylkäsin työn kaappiin.

Nyt olen päättänyt vakaasti neuloa sen valmiiksi asti, joten heti kun vaan löydän ohjepaperin (tai tulostan uuden), alkaa armoton silmukoiden laskeminen.

Toinen keskeneräinen on BYOB, jota neulon narisevasta Novitan Tahiti -muovilangasta, mitä lankakorista sattui löytymään ihan liian paljon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kassista on tulossa aivan tolkuttoman iso…

Jokatapauksessa, neulonta tuntuu tällä hetkellä paremmalta ajatukselta kuin pitkiin aikoihin. Toivottavasti tunne ei ole ohimenevä.

---

Last weekend I went through my stash and wips, with newfound determination to finish these two that have been haunting me ever since I abandoned them. Swallowtail Shawl was abandoned because I had trouble making it bigger (if I only had read the pattern instructions carefully first!) and BYOB just seemed to be too huge to finish. Stupid, I know! But now, it’s looking better. Slowly but surely I’m reconnecting with knitting again. And it feels really good.

Viime aikoina olen tehnyt lähinnä samoja juttuja: käynyt töissä, parannellut flunssaa, ommellut, tehnyt koruja. Langat ja puikot olen säilönyt kaappiin odottamaan inspiraatiota. Sitä ei ole tullut.

Flunssa ottaa osansa, sillä olo on edelleen vähän voimaton. En kuitenkaan ole ollut kunnolla kipeänä, eikä kuume ole noussut tarpeeksi selättääkseen pöpöä. Lohtua kipeälle kurkulle ja jäsenten särkemiselle tuo kuitenkin kevätaurinko ja viikonloput, jolloin voi pyöriä kaupungilla, kävellä rannassa, kuunnella lintuja ja uskoa kevään vielä joskus tulevan. Viimeisimmät rannekorut:

Olen muuten huomaillut koruilun ikävän puolen: Joku materiaaleista on aina loppu/loppumaisillaan, joten tilauksia eri helmikauppoihin lähtee tuon tuostakin…

---

Lately I’ve been doing the same things over and over again: working, getting over a flu, sewing, making jewelry. I’ve been waiting for a knitting inspiration but so far in vain.

This flu is really taking its toll on me. Though I had a bout of fever a few days ago it still didn’t kill the bug completely. I’m grateful for sunshine, weekends and little birds singing and reminding me that spring will come. Above pictured the latest bracelets I’ve made.

I’ve also found the dark side of making jewelry: I’m always almost or completely out of some material I need, so I’ve been placing a lot of orders…

Pidin huomaamattani pitkäksi venähtäneen blogitauon, jonka aikana ajattelin aika usein tätä nettinurkkaustani. Pimeä vuodenaika on käynyt monen muunkin bloggaajan kirjoitteluvireeseen, onko siis ihme että aurinkoiseksi muodostunut lauantai sai minutkin taas innostumaan?

I accidentally took a blog break for a while, though I thought about this place a lot. This dark season has taken its toll on others as well, so is it really surprising that a sunny Saturday got me writing again?

Kudin on pysynyt piilossa, mutta koruja on syntynyt. Tässä niistä viimeisimmät:

There has been no knitting, but I’ve been making jewelry. The latest:

Ylempi meni ystävälle syntymäpäivälahjaksi, alemman tein itselleni. Kummassakin on makeanvedenhelmiä, kivihelmiä ja hopeaosat Balin hopeaa.

The one on top was a birthday present for a friend, the bottom one is for me. Both of them have freshwater pearls, stone beads and Bali silver.

Ystävän koru lähikuvassa:

Closeup on my friend’s bracelet:

Hieman asiasta kukkaruukkuun, aloitimme pitkällisen suunnittelun ja pohdinnan tuloksena tämän ystäväiseni kanssa blogin – vielä ei ole selvää millaiseksi blogi muodostuu, mutta ideoita ainakin riittää. Kässäjuttujen osalta jatkan kyllä vielä täälläkin, Peritia on kuitenkin tullut jo niin rakkaaksi “omaksi nurkaksi”. Mutta Procellaan siis kurkkaamaan jos sekalainen puuhastelu kiinnostaa!

On a side note, my friend and I have finally – after years (yes, years) of planning and designing – started a blog. As far as knitting goes I’ll still continue here, Peritia is dear to me as my own little place. But if you’re interested in miscellaneous crafting etc. go take a look at Procella!

Palailen vielä hetkiseksi jouluun kuvien merkeissä. Kuten yleensä, muistimme suurinta osaa ystäväpiiriä itsetehdyillä joulukorteilla ja lahjoimme varsinaisilla paketeilla vain lähipiirin.

Ystäväiseni Jenni sai tänä vuonna varsin kanervansävyisen paketin, jossa sisällä tekemäni rannekoru (joka ei vaan suostunut kuvattavaksi!), pari ihanantuoksuista saippuaa Lushilta ja pehmeänä pakettina nämä sukat:

Malli: Cable Twist Sock
Lanka: Sisu Superwash, melkein 2 kerää
Puikot: 2mm

Viestiä tuli, että sukat menivät heti jalkaan. Ja hyvä niin, käyttöönhän ne tarkoitinkin. :) Jenniltä muuten tuli lahja, joka osoitti että ollaan todellakin samalla aaltopituudella – samantyylinen meikkipussukka/kukkaro mitä tänä jouluna tehtailtiin viisi kappaletta itsekin! Tosin ihanalla punavalkoisella kankaalla ja silkkisellä vuorella. Sainpas sittenkin oman ja tosi hienon sainkin – kiitokset vielä kerran!

Antin veljentyttärille sekä armaalle anopilleni näpersimme tänä vuonna siis yhdessä kukkaroita Marimekon kelta-viher-ruskeasta kankaasta (jonka nimeä en millään muista) ja Hobby Pointista ostetuista kukkarolukoista. Eli minä ompelin ja Antti oli vastuussa kehyksen liimaamisesta. Näiden lahjojen kanssa aika oli loppua kesken, kun työaikojen ynnä muiden kiireiden takia matka Kymenlaaksoon pitikin tehdä suunniteltua aiemmin. Lahjat paketoitiin kuuden aikaan aamulla ripeästi ennen töihin menoa, siksi kuvat jäivät puuttumaan… Siskolle tein samaa mallia noudattaen Marimekon Fandango-kuosisen kukkaron:

(Taustalla näkyy näköjään reunaa yhdestä joulupöytään surauttelemistani Ananas-kankaisista kaitaliinoista.)

Kukkaron – tai oikeammin ehkä meikkipussin – sisältä löytyi vielä jotakin pientä:

Tein siskolle kaksi rannekorua, mustavalkoisessa on onyksia ja valkoisia makeanvedenhelmiä, oranssissa puolestaan erikokoisia ja -muotoisia karneoleja ja persikan värisiä makeanvedenhelmiä. Kummassakin on Balin hopeiset lukot sekä hopeaosat.

Äidille lahjaperinteeksi on jo muodostunut sukkapari. Itse asiassa äiti muistutteli (huolissaan?) tarvitsevansa sukkia jo hyvissä ajoin ennen joulua. Pettyä ei tarvinnut:

Malli: Baudelaire
Lanka: Sisu Glitter
Puikot: 1,75mm

Oli tuskaisaa neuloa pienillä metallisilla puikoilla näitä sukkia etenkin bussissa – mutta lopputulos kannatti. Sukista tuli mielestäni nätit ja äitikin tykkäsi kovin. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi Baudelaire-parikseni. Kantapää on perinteinen, muutoin noudatin ohjetta tarkoin.

Antille ja isälle tein kummallekin pyjamahousut Joka tyypin kaavakirjan leveiden housujen kaavalla. Antti sai itse valita kankaan (erittäin tarkka vaateasioissa) ja molemmat tuntuivat tyytyväisiltä saamiinsa lahjoihin. Antilta puolestaan tuli paljon toivottu ja äärimmäisen koukuttava lahja – värttinä! Mitähän siitäkin seuraa…

Täällä ollaan taas!

En suinkaan ole unohtanut tätä blogia, vaikka poissaoloni venähtikin reippaanlaisesti. En myöskään ole lopettanut käsitöiden tekemistä. Jotenkin vain pimeät päivät lykkäsivät kirjoittamista ja yhtäkkiä havahduin siihen tosiasiaan etten ole kirjoittanut mitään pariin kuukauteen. Noin vain. No, nyt siihen tulee muutos.

Syy, miksi tämän blogin alunperin perustin – lähinnä käsitöistä raportointi – on tavallaan tullut tiensä päähän. Aloitin kirjoittelun aikana, jolloin asuin 19 neliön yksiössä ja seurustelin toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa, jota näin yleensä vain viikonloppuisin. Sen jälkeen kirjoittelin käsitöistäni Helsinkiin muuttaneen miehen avovaimona samaisesta 19 neliön yksiöstä. Nyt asun ihan asunnon kokoisessa asunnossa saman miehen kanssa, josta on jo tullut aviomieheni. Harrastaminen on saanut aivan uusia mahdollisuuksia nyt, kun on vihdoinkin tilaa tehdä ja säilyttää. Samaten olen vihdoinkin päässyt laajentamaan käsillätekemisen skaalaa sisustamisen ja ruoanlaiton puolelle ja mikä ehkä parasta, saanut miehenikin innostumaan itse tekemisestä.

Tämän vuoksi ajattelin perinteisten uudenvuodenlupausten ohella (ne tavalliset syö terveellisemmin ja liiku enemmän…) uudistaa myös tätä blogia. En lähde tarkkaan määrittelemään millaista blogia lähden rakentamaan, sillä ajattelin ajan luotsaavan minut sopivalle polulle. Pääpaino tulee olemaan käsillä tekemisessä, mutten vielä tiedä mitä kaikkea muuta täältä tulee löytymään. Ainoastaan yhden asian voin varmuudella sanoa: Kuvien määrä tulee reilusti lisääntymään. Ja laatukin kenties paranee auringonvalon lisääntyessä. :)

Näihin tunnelmiin päätän tämän vuoden ensimmäisen viestin. Seuraavassa on mukana sitten niitä kuviakin…

En tahdo edes jaksaa muistaa, kuinka kauan aikaa sitten ostin nämä langat (no, blogin kätköistä löytyisi sekin tieto). Ihastuin Araucanian Magallanes-langan kauniisiin väreihin ja emmin lankakaupassa pitkään tämän värin ja upean savunharmaan sävyn välillä, kunnes päädyin näihin.

Langan muuntautuminen neuleeksi olikin sitten toinen juttu. Magallanes on paksuudeltaan todella vaihtelevaa, joten mikään kovin monimutkainen malli ei (minun mielestäni) olisi oikein päässyt oikeuksiinsa. Yksinkertaisista mikään ei oikein iskenyt ja kerät pyörivät pitkään lankalaatikossa.

Kunnes sitten keksin, että yksinkertainen on sittenkin parasta:

Lanka: Araucania Magallanes, 2 kerää
Puikot: 6 mm bambut
Malli: maailman yksinkertaisin, omasta päästä sovellettu

Tykkään! Langan kauniit, syksyyn sopivat ruskan värit eivät kuvassa oikein kunnolla näy, mutta ainaoikein-neule tuo ne sekä paksuusvaihtelun mainiosti esiin. Hapsuista en ollut aluksi oikein varma, mutta ihan kivalta nekin minusta näyttävät.

Käytössä huivi on useimmiten tällä tavoin kaulan ympärille kiedottuna (pahoittelut karmeasta poseerauksesta! En ole tottunut kameran edessä keikistelemään), sataprosenttinen villa lämmittää ihanasti arkiaamujen työmatkoilla.

---

I’ve had these two skeins of Araucania Magallanes for ages (or at least a few years). It seemed impossible to find a suitable shawl pattern for them, since the yarn varies greatly in thickness and colours are so vivid. Then I suddenly realised that simplicity is the key. And look, isn’t it so?

The pattern is the most basic garter stitch shawl pattern that I could think of. And I love it. It is the perfect shawl for fall.

Tämä huivimalli on nähty tässä blogissa jo kahdesti aiemminkin. Nimittäin Flower Basket Shawl. Ensimmäisen tein itselleni, toisen ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Kolmas tuli taas minulle siitä syystä, että lahjoitin tuon ensimmäisen huivin siskolleni häiden yhteydessä. En vaan osannut olla ilman.

Malli: Flower Basket Shawl
Lanka: Wetterhoff Sivilla, 2 vyyhteä
Puikot: 5mm bambu

Lankana jälleen kerran Wetterhoffin Sivillaa, tällä kertaa punaisena. Huiviin käytin kaksi kerää, tosin vähempikin olisi voinut riittää. Tästä tuli pingotettuna melko suuri, itse olen mieltynyt pienempiin huiveihin.

En tiedä, johtuiko se kosteasta säästä vai pingoituksesta itsestään, mutta en millään saanut huivin kaunista reunaa pysymään mallissaan. Ajattelin venytellä huivia vielä uudelleen, mutta voi olla ettei muoto kestä sateisessa syyssäässä tätä paremmin.

Tällä tavoin kaulalle kiedottuna huivia oikeastaan käytänkin. Ja tämä syystakkini oikeastaan vaati parikseen punaisen huivin. Eipä silti, hyvin punainen sopii muidenkin syystakkieni kanssa.

Kisukin tuntuu tykkäävän.

---

Yes I know, another Flower Basket Shawl. This one is my third, made for me after I gifted the first one to my sister.

I used the same yarn, Wetterhoff Sivilla, as I did before. I don’t know if it was the rainy weather here in Finland, but the lovely border this shawl has didn’t last for long. I’m thinking of re-blocking it, even though right now it doesn’t bother me that much since I mostly wear this shawl wrapped around my neck.

Novitan Tennessee oli joskus teini-ikäisenä ihan suosikkilankani virkkaamiseen. Se on kivan kiiltävää ja liukasta ja sopivan paksua nopean lopputuloksen aikaansaamiseksi. Muutama musta ja erivärisiä sinisiä keriä pyöri kuitenkin vuodesta toiseen lankakorin pohjalla virkkausinnostuksen korvauduttua neulomisinnostuksella. Mietiskelin pitkään mielessä kaikenlaisia vaihtoehtoja pikkulaukuista hattuun asti, mutta kaikki tuntuivat hölmöiltä.

Sitten tein Lelahin hieman Tennesseetä muistuttavasta langasta ja mielleyhtymä syntyi heti. Arvelin langan riittävän samantyyppiseen toppiin. Ihan samanlaista en kuitenkaan tahtonut, joten sovelsin hieman. Neuloin koko homman pyörönä ylhäältä alas ja pitsikuvion nappasin vanhasta Valittujen Palojen julkaisemasta Suuresta Käsityökirjasta. Vaaleimmalla sinisellä virkkasin alareunaan vielä kapean pykäreunuksen. Valmista vajaassa viikossa!

Lanka: Novita Tennessee, noin 3 kerää
Puikot: 4 mm bambu
Malli: oma

Pidän tästä kovin, vaikken ole vieläkään ihan vakuuttunut olkaimettomista topeista… Kesällä tämä on ainakin oikein kätevä. Sopii myös kivasti farkkujen tai farkkuhameen kanssa. En ole suuri sinisen ystävä, mutta alan pikku hiljaa lämmetä myös sillekin värivaihtoehdolle.

Asiasta toiseen: Seuraava isompi projekti voisi ihan hyvin olla jokin lämmin neule – ilmojen kylmetessä olen harmikseni huomannut, että vaatekaapistani löytyy vain kaksi ohutta neulepuseroa ja yksi neuleliivi. Asiaan on saatava muutos! Jokin ihana lämmin neuletakki sopisi paremmin kuin hyvin syksyä piristämään…

---

After knitting Lelah (featured in my earlier post) I remembered some old Novita yarn in my stash from the 90′s, which could make a nice similar top. I knit this one top down in the round, the lace pattern I found from a finnish craft book. I think it turned out quite nice!

The weather is getting colder in Finland and a while ago I realised how my closet has almost no warm knits for me to wear. This needs to be changed! So I’ve been thinking that a nice thick cardigan could be a wonderful project to knit next…

Löysin aikoinani Ravelrystä kivannäköisen neulotun topin nimeltä Lelah. Ohje odotteli inspiraation löytymistä aika pitkään, kunnes heinäkuussa Menitassa poiketessa (se on muuten muuton vuoksi enää noin viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa – hyvästi säästöt!..) nappasin hyllystä viisi kerää Muskat- lankaa ihanassa suklaanruskeassa värissä. Noin viikon kuluttua minulla oli kiva kesäneule, vaikkei kesällä kovinkaan usein vilpoisia neuleita tarvinnut:

Lanka: Garnstudio Muskat, 4,5 kerää
Puikot: 5,00 mm bambu
Ohje: Lelah (Christine Buhagiar)

Jouduin neulomaan tämän oikeastaan kahteen kertaan, koska vaihdoin pitsiosan jälkeen puikkokoon hieman liian pieneksi. Tuloksena oli melkoisen piukka toppi, joka ei todellakaan imarrellut. Muskat ei mielestäni kestänyt purkamista kovinkaan hyvin, yläosan sileä neulepinta on hieman epätasainen. Malli ei mielestäni oikein sovi minulle, mutta on kyllä kesällä näppärä vaate.

Neuloin Lelahin helppouden innoittamana toisenkin samantyyppisen neuleen, siitä enemmän myöhemmin.